perjantai 28. syyskuuta 2012

Vuoden antiikkikauppias aloitti uransa varhain


Arthur Aminoff kädessään rullavahakynttiläteline vuodelta 1831.

Etelä-Helsingin kadut kylpevät auringonvalossa kun lähestyn Merikatua, jolla sijaitsee 1700-luvun hopeaan erikoistunut Galerie Donnerin antiikkiliike. Ruotsin taide- ja antiikkikauppiaiden liitto palkitsi liikkeen helmikuussa Collector’s Awardilla vuoden antiikkiliikkeenä. Omistaja, vapaaherra Arthur Aminoff ottaa minut hyväntuulisena vastaan ja kertoo, miten ihastui hopeaan.

Arthur Aminoff aloitti elämänuransa antiikin parissa jo teini-ikäisenä. Hän kirjoitti julkaisuihin ja sai esineitä yksityiskokoelmista lainaksi museonäyttelyihin. Yksi varhaisin hopeamuisto on lapsuudesta. ”Isoisäni kuoli kun olin kolmevuotias. Hän makasi kuolinvuoteellaan ja hänen vieressään oli - tänään tiedän mikä se oli. Se oli venäläinen Biedermeier-konvehtikulho.” Kulhossa oli Fazerin Kiss Kiss -karamelleja.

Hopeaesineissä Aminoffia on aina viehättänyt ajoituksen tarkkuus. ”Leimat kertovat täsmälleen, milloin ne on tehty. Voidaan mennä 1600-luvulle Suomessa ja todeta että tämä on tehty Oulussa tiettynä vuonna. Montako muuta esinetyyppiä meillä on tällaisia? Huonekaluissa harvoin on vuosilukua. Voi olla jonkun kisällin tai mestarin nimikirjoitus, mutta ei niin täsmällisiä vuosia”, Aminoff sanoo.

Ruotsin taide- ja antiikkikauppiaiden liitto palkitsi liikkeen helmikuussa Collector’s Awardilla vuoden antiikkiliikkeenä. Tuomariston perusteli palkintoa toiminnan kansainvälisellä tasolla ja Aminoffin pitkällä kokemuksella. Oli harvinaista, että ruotsalainen palkinto meni Helsingissä sijaitsevalle liikkeelle. ”Se oli oikein mukavaa. Kilpailu ja kenttä on todella paljon suurempi Ruotsissa kuin Suomessa.” Menestyksestä huolimatta Aminoff ei aio perustaa sivuliikettä Ruotsin puolelle.
 

Musiikit:
Vivaldi: Allegro huilukonsertosta D-duuri. Emmanuel Pahud ja Australian kamariorkesteri, joht. Richard Tognetti.
Mendelssohn: Sanaton laulu nro 1 E-duuri. Alicia de Larrocha.
Haydn: Finaali (Presto) jousikvartetosta ”Pila” Es-duuri op. 33 no 2. Emerson-kvartetti.
Mozart: Allegro moderato käyrätorvikonsertosta nro 4 Es-duuri KV495. Teunis van der Zwart ja Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Petra Müllejans.
Ramel-Johansson: Köp inte en zebra. Povel Ramel ja hänen zoologinen orkesterinsa.
Schubert: Allegro sinfoniasta nro 5 B-duuri. San Franciscon sinfoniaorkesteri, joht. Herbert Blomstedt.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Mistä saa hyviä henkivartijoita?




Olipas taas ikävystyttävä iltakävely: pistäydyin ohimennen vanhain tavarain liikkeessä, ja juuri kun olin alkanut keskustella kauppiaan kanssa pöytälevyn vahauksesta, vieressä seisova rouvashenkilö kysyi olenko radiossa töissä. Pian jouduin kuuntelemaan moitteita siitä miten joku ”Puistojen bulevardi” häiritsee tämän rouvan aamutoimia eikä elämästä enää tule mitään. Vaikka kerroin, etten vastaa radiokanavien ohjelmasijoittelusta, sillä ei ollut vaikutusta. Silmäkulmasta näin, miten rouva herisytti kädessään painavaa empire-kahvipannua. Tällaisista tilanteista ärsyyntyneenä olen alkanut pohtia, mistä saisi käyttöönsä henkivartijan.

”Isolla tähdellä pitää olla isot henkivartijat”, myöntää Jan Fredriksson, joka on juuri julkaissut kirjan Miehet mustissa turvamiesten salatusta maailmasta. Hän silti suosittelee asian selvittämistä aluksi uhkaajan kanssa, sillä ympärivuorokautinen vartiointi tulee kalliiksi. Likelle tulevien rouvashenkilöiden uhkaa Fredriksson ei kuitenkaan vähättele. ”Kyllähän maailma tuntee useita väkivaltaisia naisia. Varsinkin jos naisella on astalo kädessä niin hän voi olla äärimmäisenkin vaarallinen”, Fredriksson kertoo.

Jan Fredriksson. Kuva: Heini Lehväslaiho.

Jan Fredriksson antaa myös muita riskien hallinnan keinoja. Niitä ovat esimerkiksi hyvä ennakkosuunnittelu, harhautus ja luodinkestävät pikeepaidat. Panttivankitilanteita varten ihon alle voidaan asentaa mikrosiru paikantamista varten.

Päätän jatkaa elämääni muutaman hyvän vinkin keinoin: työpaikalta ja ravintoloista kannattaa silloin tällöin poistua takaoven kautta. Toimistoon ei kannata joka aamu tulla yhdeksältä vaan vaihdella aikatauluja (tulen vasta lounaan jälkeen töihin). Kuljetuksiin voi käyttää useita autoja, joista hämäyksen vuoksi käytän huomaamattomimman näköistä (tehdasvärinen Fiat Albea käy jatkossakin?) Suojattavalle voidaan suositella kevyiden kamppailulajien opettelua (olen alkanut käydä fysioterapiassa).

Luodinkestäviä vaatteita voi ostaa Lontoon Harrodsilta ja Miguel Caballeron nettikaupasta.

Pyynnöstäni Fredriksson kommentoi paria kuvaa, joista voi ottaa oppia turvasuunnitteluun.

Kuva: YLE / Derrick Frilund.

”Kertoo hyvin, kuinka matalalla profiililla Suomessa hoidetaan  tasavallan presidentin maakuntamatkan henkivartiointi. Yleisö päästetään aivan lähelle ja presidentillä on suojanaan vain kaksi henkivartijaa (etualan korvanappimies ja toisella puolella seisova kalju nuori mies). Todennäköisesti kolmas mies on kuvan ulkopuolella. Kyseinen suojauskuvio ei tulisi kysymykseen Yhdysvaltain tai Venäjän presidentin kohdalla, joiden turvamiehet toimivat usein kyynärpäätaktiikalla.”

”Suomessa liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö hoitaa nykyisen sekä tasavallan presidentin että ministereiden henkivartioinnin. Suojelupoliisi keskittyy nykyisin turvallisuustiedusteluun. Aiemmin ministereiden turvamiehet olivat supon turvallisuusyksikön poliiseja.”

Kuva: YLE / Derrick Frilund.

"Tyypillinen valtiovierailun turvajärjestely. Turvahenkilöstöä on enemmän, sillä kuninkaallisia ympäröivät sekä VIP-vieraiden omat Säpon henkivartijat että liikkuvan poliisin turvamiehet. Yleisö on karsinoitu aidoin ja tunnelma on muutenkin kireämpi turvamiesten näkökulmasta. Koska Ruotsin kuninkaallisiin kohdistuu enemmän uhkia kuin
 suomalaiseen valtionjohtoon, kuninkaalliset ovat tiukan suojauskuvion eli niin sanotun boksin sisällä.”


Musiikit:
J. Chr. Bach: Allegretto sinfoniasta Es-duuri. Akademie für alte Musik Berlin, joht. Stephan Mai.
Per Nörgård: The gentle, the penetrating sarjasta I Ching. Gert Mortensen, lyömäsoittimet.
Beethoven-Tarrega: Tempo di menuetto septetosta Es-duuri op. 20. Timo Korhonen.
Stravinsky: Konsertto klarinetille ja jazzorkesterille ”Ebony Concerto”. Michael Collins, klarinetti, ja Lontoon Sinfonietta-orkesteri, joht. Simon Rattle.
Paich-Porcaro: Africa. Toto.
Beethoven: Allegro sinfoniasta nro 5 c-molli ”Kohtalo”. Minnesotan orkesteri, joht. Osmo Vänskä.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Vierailu meriantiikin huutokaupassa



Osmo (V. Kukko 1966).

Pimeinä talvi-iltoina on mukava muistella kesän purjehdus- tai höyrylaivaretkiä. Sitä varten kannattaa hankkia kotiin meriantiikkia tai alusten pienoismalleja. Syyskuun alussa Hagelstamin huutokauppa järjesti kokonaan meriaiheisen huutokaupan - Suomen oloissa ensimmäisen. Kiersin näytössä taidehistorioitsija Tuija Peltomaan kanssa.

perjantai 14. syyskuuta 2012

Nokkahuilut ihastuttivat Kauniaisissa


Nokkahuiluyhtye Bravade. Kuva: Ville Paul Paasimaa.

Tällaisia konserttien pitäisi aina olla: hyvät esiintyjät, kaunis miljöö, rentoja juontoja ja kodikas tunnelma. Kaikki nämä toteutuivat Kauniaisten musiikkijuhlien ennakkokonsertissa, jossa torstaina 13.9.2012 esiintyi nokkahuilukvartetti Bravade. Yhtye tarjosi monipuolisen aikamatkan Palestrinan ajoista Lotta Wennäkoskeen.

torstai 13. syyskuuta 2012

Gloucesterin herttua vierailee Helsingissä


HRH Prince Richard, Duke of Gloucester. Kuva: Mark Stewart.


Gloucesterin herttua, prinssi Richard saapuu ensi viikolla Helsinkiin puolisonsa herttuatar Birgitten kanssa. Keskiviikkona he tutustuvat Helsingin yliopiston uuteen Kaisa-kirjastoon ja torstaina kaupungintaloon. Arkkitehtikoulutuksen saanut herttua on kiinnostunut muotoilusta, ja vierailu on osa Helsingin designjuhlavuotta. Herttua tunnetaan askeettisista elämäntavoistaan ja chokoholismistaan.

Purjehdus kuninkaallisella veneellä eli ”kasilla”


Kyydissä Kim Weckströmin Vågspelissä.

Karkasin työpaikalta heti lounaan jälkeen, sillä en halunnut myöhästyä Helsingfors Segelsällskapin yhteysalukselta. Se lähtee Kaivopuiston rannasta kohti Liuskasaarta, jolla tämä Helsingin toiseksi vanhin pursiseura sijaitsee. Olin saanut kutsun tutustua klassikkovene kaseihin, joka on eräs merten arvostetuimmista purjeveneluokista.


tiistai 4. syyskuuta 2012

Karita Mattila tekee suurenmoisen "Opetus" Makropuloksen


Karita Mattila ja Hanna Rantala. Kuva: Heikki Tuuli / SKO.

Karita Mattila vierailee paraikaa Suomen Kansallisoopperassa laulamassa Leoš Janáčekin oopperaa Tapaus Makropulos. Mattila esittää oopperadiiva Emilia Martya, joka on 337-vuotias, sillä hänen isänsä keksi aikanaan ikuisen elämän eliksiirin. Oopperan lopussa Marty kuitenkin kuolee, sillä aineen vaikutus lakkaa, eikä ikuinen elämä tunnu enää mielekkäältä.

Tervehdyskäynti vanhan koulutoverin luona


Kastejuhla Wantanin seurakunnassa Taiwanissa. (Kuva: SLS)

Olen aina ihaillut vanhoja ihmisiä. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että elän itsekin vanhaksi - tai ainakin olen tullut siihen ikään, etten voi enää kuolla nuorena. Kun sain kuulla, että eräs koulutoverini täytti kesällä sata vuotta, en voinut olla ottamatta yhteyttä ja lähtemättä tervehdyskäynnille. Rovasti Päivö Parviainen ilahtui, tarjosi teetä ja muisteli lukuisia Kiinan-matkojaan.