sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Mikä on paras jouluosteri?

Sopraano Anu Komsi.

Suomen tiedotusvälineet ovat taas unohtaneet erään joulun tärkeimmistä tarjoomuksista. Ovatko osterit toimittajille niin itsestään selvä asia, että suurimmissa päivälehdissä ja valtakunnanradiossa puhutaan vaan kinkuista, kankuista ja huonoista punaviineistä? Onhan joulunviettäjän tärkeä saada tieto siitä, tuleeko sesongin paras nilviäinen tällä kertaa Ranskasta vai Ruotsista. Järjestin itselleni osterimaistajaiset todellisten asianharrastajien, Osterin ystävät ry:n kanssa.

Mukaan osterimaistajaisiin kutsuin maan kaunisäänisimmän osterinystävän, sopraano Anu Komsin, jolla on tapana juhlistaa ensi-iltoja raaoilla nilviäisillä. Erikssonin kalatukussa meidät ottaa vastaan yhdistyksen puheenjohtaja Kaj Sarpaneva, varapuheenjohtaja Martin Söderström ja sihteeri Rilla Koskenseppä. Saapuessamme paikalle opetuskeittiön hellalla porisee toinen maistelun vinaigretteistä. Syötäessä raakoina osterit voi maustaa vain sitruunamehulla, mutta varsin herkullisia lisukkeita ovat myös mausteiset vinaigretit, joiden valmistamiseen voi käyttää vaikkapa korianteria tai punasipulia. Kun vinaigretit laitetaan jäähtymään, Söderström aloittaa osterikeiton valmistuksen shalottisipulilla ja voilla.

Jos joulupöytään saapuu ennakkoluuloisia sukulaisia, Sarpaneva vinkkaa, että osterit kannattaa silloin tarjota tunnetulla Rockefeller-reseptillä gratinoituna. Osterikeitto on myös hyvä vaihtoehto, tosin raa’an osterin ainutlaatuinen maku molemmilla tavoilla häviää.


Osterit kannattaa tarjota jääpedillä.

Kun keittopohja porisee, Söderström ottaa jääkaapista puulaatikoita, joissa tuoreet osterit matkustavat näyttävien merileväkimppujen seassa. Sen jälkeen Söderström, osterinavaamisen hallitseva pohjoismaiden mestari, vetää vasempaan käteensä hanskan ja tarttuu oikealla kaksiteräiseen osteriveitseen. Kahdentoista osterin avaaminen käy nopeasti ja näyttää helpolta. Se ei kuitenkaan ole sitä, kuten pian Anu Komsin kanssa saamme kokea.

Osteri kannattaa asettaa pöytää vasten, jossa sitä pidellään vasemmalla kädellä. Osteriveitsi työnnetään osterin saranapuolelle 45:n asteen kulmassa ja hivutetaan sisään. Kun napsaus kuuluu, veistä voi alkaa siirtää kuorten välissä niin että se avautuu kokonaan. Tärkeää on että osterit pidetään koko ajan oikein päin: niin kutsuttu ”köli” eli jykevämpi puolisko alaspäin. Toinen avaustapa on työntää veitsi kello kolmen kohtaan, jossa osterilla on iso lihas (en muista oliko se sulkijalihas vai se lihas, jolla osteri on kiinnittynyt kuoreensa).

Osterin ystävät ry:n nimikko-osteri on suuri Tsarskaya, jonka kerrotaan olleen tsaarin lempilajike. Sen maku on voimakas, öljyinen ja tasapainoinen. Toinen erittäin hyvä on kuuluisa ranskalainen Gillardeau, jossa on ihanan raikkaita mineraalisia sävyjä. Maistelun voittajaksi selviytyy kuitenkin ruotsalainen villinä kasvava Belon. Se on muodoltaan pyöreämpi ja maultaan suurenmoinen. Se on myös koko maistajaisten kallein lajike.

Juomaksi ostereiden kanssa sopii samppanja, mutta yllättäen myös tumma olut (kuten Murphys), jota suositaan Irlannissa.


Martin Söderströmin osterikeiton resepti:

2kpl                     salottisipulia
3kpl                     valkosipulikynttä
4kpl                     timjaminoksaa
2 rkl                     Maizena-jauhoja
2dl                       tummaa olutta
5dl                       kalalientä
1dl                       kermaa
12kpl                  osteria
2 rkl                     voita

Kuullota sipuli ja valkosipuli voissa pehmeiksi. Liuota Maizena olueen ja kaada kattilaan. Hauduta puolet nesteestä pois, lisää kalaliemi ja timjami. Hauduta hetki. Lisää osterin lihat ja kerma, anna hautua vielä hetki. Soseuta ja siivilöi.

Anu Komsi, Rilla Koskenseppä, Kaj Sarpaneva ja Martin Söderström.

Musiikit:
Delftin Nieuwe Kerkin kellosävelmä.
Ranskalainen kansansävelmä: Kolmen kuninkaan marssi. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lapsikuoro, joht. Heikki Saari.
Kansansäv: Aba heidschi bumbeidschi. Wiener Sängerknaben, joht. Peter Marschik.
Anonyymi 1200-luvulta ja Alfonso el Sabio: Non pode prender (Cantiga de Santa Maria nro 78). Antequera.
Monteverdi: Magnificat nro 2. Cantus Cölln, joht. Konrad Junghänel.
Cottrau: Sankta Lucia. Anu Komsi.
Ranskalainen kansansävelmä: Il est né le divin enfant. Lontoon kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, joht. John Rutter, Anne Sofie von Otter, mezzosopraano, Ulf Forsberg, viulu, Markus Leoson, marimba, Georges Schmitt, panhuilu, Bernard Struber, urut, ja Roberto Alagna, tenori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti