tiistai 27. marraskuuta 2012

Millä hinnalla saa aidon itämaisen maton?

Eva Perander mattoliikkeessään.
Olen aina ihaillut itämaisia mattoja, mutta niiden hinnanmuodostus on jäänyt arvoitukseksi. Huutokaupasta voi löytää kauniin ja ison maton muutamalla satasella, mutta joskus mattoliikkeiden hintalapuissa on neli- tai viisinumeroinen summa.

Kysyn asiaa mattokauppias Eva Peranderilta, joka on myynyt mattoja Lönnrotinkadulla sijaitsevassa Artistica-liikkeessä kahdeksalla vuosikymmenellä. Kaupan perusti hänen miehensä Ulf vuonna 1943, vuotta ennen kuin pari meni naimisiin.

Perander tulee tervehtimään takahuoneesta rollaattorin avulla, minkä jälkeen istuudumme nojatuoleille keskelle paksuja mattopinoja - emme sentään lattialle maton päälle, niin kuin itämailla on tapana.

Hän haluaa heti oikoa yleisen väärinkäsityksen siitä, että itämainen matto olisi aina kallis. ”Se ei pidä paikkaansa. On sekä kallista että halpaa.” Peranderin mukaan pöydän alle voi saada oikein nätin maton jopa kolmella, neljällä sadalla eurolla. ”Ja sitten kun mennään silkkimattoihin ja erittäin tiiviisiin persialaisiin mattoihin, hinta voi tietysti olla aika korkea.”

Maton hinta riippuu monesta seikasta: solmujen tiheydestä, materiaalista, koosta ja siitä kuinka harvinainen matto on. Aito itämainen matto tarkoittaa aina käsinsolmittua mattoa, jonka tekemiseen voi mennä vuosia. ”On esimerkiksi mattoja, joissa on miljoonia solmuja neliömetrillä, ja ne tietysti maksaa.” Joka tapauksessa hinnoittelu on vaikeaa. ”Itämainen matto on hyvin yksilöllinen juttu. Ei ole kahta ihan samanlaista, paitsi jos ne on pariksi solmittu.”

Eva Perander aloitti työskentelyn miehensä liikkeessä 1940-luvulla. Sodasta toipuvassa Helsingissä aluksi antiikkiakin myyneessä liikkeessä kauppa kävi yllättävän hyvin. ”Ihmiset ovat aina kiinnostuneita antiikista, oli sota tai ei. Jos sattuu olemaan vähän ylimääräistä rahaa niin kyllä ne antiikkijutut menee kaupaksi.”

Perander ehti tehdä pitkään myös näyttelijäntöitä sekä Lilla Teaternissa että Ruotsalaisessa teatterissa. Hän lopetti ilmapiirin takia. ”Se oli just sitä aikaa kun ne kommunistit oli teatterissa. Moni meistä lopetti juuri sen tähden. En jaksanut kuunnella niiden juttuja siellä.” Näyttelijäajalta on peräisin moni hyvä ystävä, kuten Kyllikki Forssell, Pöystit, Ulfssonit ja Jutta Zilliacus.

Ensi vuonna Peranderin liike Artistica täyttää 70 vuotta, ja Perander itse tulee edelleen töihin joka aamu kymmeneksi. Tarkempia suunnitelmia juhlavuodelle ei vielä ole. ”Kai paljon alennuksia, siitä ihmiset tykkää. Ja sitten kai tulee jotain sherryä ja pikkupurtavaa ja semmoista.”




Musiikit:
Händel: Marssi. English Concert, joht. Trevor Pinnock.
Alkan: Finaali sinfoniasta pianolle. Raymond Lewenthal.
Anonyymi: Valituslaulu. Nedyalko Nedyalkov.
Bach: Fürchte dich nicht. Monteverdi-kuoro, Olaf Reimers, Valerie Botwright, Györgyi Farkas ja James Johnstone, joht. John Eliot Gardiner
Röda rubinen. Eva Perander.
Ravel: Presto pianokonsertosta G-duuri. Pierre-Laurent Aimard ja Clevelandin orkesteri, joht. Pierre Boulez.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti