perjantai 5. lokakuuta 2012

Berliinissä kasvaa muutakin kuin parta


Laivamatka Berliinissä.


Hieraisin silmiäni kun luin 30.9.2012 Helsingin Sanomista toimittaja Mikko-Pekka Heikkisen kirjoituksen Berliinistä. Siinähän väitettiin, että ”Berliini on kaupunki ilman […] metsää.” ”Katse hakee havunneulasta tai horisonttia, mutta törmää koko ajan kiviseinään.” Aloin ymmärtää kirjoitusta, kun otin huomioon että Heikkinen oli asunut Prenzlauer Bergin trendikaupunginosassa. Hei hipsterit, Berliinissä on muutakin! Siellä voi kävellä vaikka parta ajettuna, ja itse asiassa siellä voi tehdä jotain niinkin vanhanaikaista kuin uida järvessä.

Helsingin Sanomain kirjoituksessa myös ylistetään, miten Helsingissä pääsee seutulipun hinnalla ”keskelle kansallispuiston korpea” - siis Nuuksioon. Berliinissä pääsee Wannseelle AB-vyöhykkeen normaalilipulla ja kaupungista kolmasosa on puistoa. Siltoja on enemmän kuin Venetsiassa ja koko tienoo on luonnonkaunista järvialuetta.

Berliinin vehreää puolta minulle kesäkuussa esitteli Charlottenburgissa asuva musiikkitieteen professori Tomi Mäkelä. Matkasimme S-Bahnilla Wannseen asemalle, josta jatkoimme yhteyslautalla järven toiselle rannalle (samalla kertalipulla). Sellaista määrää purjeveneitä en ole nähnyt kuin Tukholmassa. Ihmisten iloisuus, rentous ja kohteliaisuus ylitti monikertaisesti helsinkiläishipsterien sosiaaliset taidot.

Flaneerasimme ihanan metsän läpi Mäkelän kesämökille, josta jatkoimme polkupyörillä järven rantaan uimaan. Vesi oli luultavasti puhtaampaa kuin Tuusulanjärvessä, vaikka hui kauhistus, rannalla leikki koira. Seuraavana aamuna olin niin virkistynyt, että jaksoin taas ajaa parran.


Professori Tomi Mäkelä "Gleis 17" -juutalaismuistomerkillä.

Musiikit:

J. Chr. Bach: Presto sinfoniasta Es-duuri. Akademie für Alte Musik Berlin, joht. Stephan Mai.
Beethoven: Bagatelli D-duuri op. 119 nro 3. Rudolf Serkin.
Pärt: De profundis. Viron filharmoninen kamarikuoro, Tõnu Kaljuste kuoronjohto ja lyömäsoittimet, sekä Christopher Bowers-Broadbent, urut.
Hindemith: Lebhaft und sehr energisch jousikvartetosta nro 3 C-duuri. Amar-kvartetti.
Kaper-Haentzschel-Rotter: Ach, Otto, Otto…! Siegfried Arno ja Marek Weber orkestereineen.
Brahms: Muunnelmia Haydnin teemasta. Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. Daniel Barenboim.

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksesta! Asuin lapsena Berliinissä, ja vietimme monta viikonloppua juuri Wannseellä. Oma kaupunginosamme Moabit oli usean puiston ja kanavan ympäröimä (Spree ja Tiergarten), ja oli suosittua kokoontua puistoihin piknik-eväitten kera. Muistan lapsuuden Berliinini paitsi muurista, myös sen mahtavista puistoista ja runsaista leikkikentistä. Ja meno oli myös silloin iloista ja ystävällistä! :)

    VastaaPoista
  2. Eipä kestä, ihanan kuuloisia muistoja!

    VastaaPoista