tiistai 4. syyskuuta 2012

Tervehdyskäynti vanhan koulutoverin luona


Kastejuhla Wantanin seurakunnassa Taiwanissa. (Kuva: SLS)

Olen aina ihaillut vanhoja ihmisiä. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että elän itsekin vanhaksi - tai ainakin olen tullut siihen ikään, etten voi enää kuolla nuorena. Kun sain kuulla, että eräs koulutoverini täytti kesällä sata vuotta, en voinut olla ottamatta yhteyttä ja lähtemättä tervehdyskäynnille. Rovasti Päivö Parviainen ilahtui, tarjosi teetä ja muisteli lukuisia Kiinan-matkojaan.


Päivö Parviainen ottaa vastaan kalliolaisessa kerrostaloasunnossa, jossa hänellä on käytettävissään ympärivuorokautinen hoito. Hoitaja Eeva Taavitsainen keittää teetä ja tarjoaa sydämenmuotoisia pikkuleipiä, joihin on koristeltu luku 100.

Suomen Lähetysseurassa elämäntyönsä tehnyt Parviainen matkusti ensimmäisen kerran Kiinaan vuonna 1946. Hän kertoo, että Punaisella merellä oli sodan aikana ammuttu niin paljon laivoja, että Suezin kanava oli tukossa. ”Kierrettiin Afrikka. Ei edes Kapkaupungin kohdalla pysäytetty koneita, vaan hiljennettiin vaan”, hän muistelee. ”Eräs mukana ollut henkilökuntaan kuuluva oli sairauden tähden palaamassa lentoteitse Suomeen. Hänen oli naruportaita myöden laskeuduttava alas moottoriveneeseen.”

Parviaisella ja hänen Annikki-vaimollaan oli käytössä suuri hytti laivanvarustajan hytin vieressä. ”Siinä oli melkein hotellin ensiluokan palvelut.” Kauppa-alukseen otettiin vain 12 matkustajaa. ”Kun oli näin pieni keskustelupiiri, me alettiin tulla mökkihulluiksi. Puheenaiheet loppuivat vähitellen. Se tuotti ihmisen sielulliseen elämään sellaista poikkeuksellisuutta.”

Mao Zedongin johtaman vallankumouksen alkaessa vuonna 1949 länsimaiset lähetysjärjestöt vetivät työntekijöitään pois Kiinasta. Parviainen kuitenkin jäi maahan. Parin vuoden kuluttua Parviaisen työskentelymahdollisuudet vähenivät. Paikalliset kristityt sanoivat hänelle lopulta, että heillä olisi helpompaa, jos Parviainen poistuisi maasta.

Parviainen lähti Kiinasta 1953, vietti joulun Hongkongissa ja jatkoi seuraavan vuoden puolella Suomeen. Tarkempia muistoja matkoista Parviaisella ei käyntini aikana ollut, mutta niitä on tallennettu esimerkiksi Leena Punkarin kirjaan Päivö Parviaisen kiinalainen elämä (SLS 2001).

Rovasti Päivö Parviainen. Kuva: Jarmo Kulonen / SLS.

Parviainen toimi lähetystyössä Taiwanissa kolmeen otteeseen. Eläkkeelle hän jäi 1974, ja on vieraillut Kiinassa sen jälkeen lukuisia kertoja.

Uusia matkoja on jälleen suunnitteilla - tänä vuonna Hong Kongiin ja Taiwaniin, ensi vuonna Manner-Kiinaan. ”Siellä on minua kymmenkunta vuotta nuorempi kiinalainen, joka on jäänyt leskeksi. Hän on luvannut majoittaa minut omassa kodissaan. Kun Manner-Kiinaan viisumin saanti on ollut aina kiven takana, niin hän on minulle kirjoittanut kiinankielisen suosituskirjeen, jonka olen antanut suurlähetystöön. Että he näkevät että minulla on ystävä joka majoittaa minut ja pitää minusta huolta.”

Parviainen ei ole koskaan oppinut lukemaan tai kirjoittamaan kiinaa, mutta on opetellut sitä korvakuulolta. Näytteeksi hän lausuu kiinaksi Johanneksen evankeliumia ja laulaa pari laulua.

Enää Parviainen ei jaksa tehdä voimistelusarjaa, joka päättyy hartiaseisontaan. Vielä viime vuonna hän pystyi viimeisenä liikkeenä vetämään polvet kiinni otsaan huutaen samalla ”Kiitos Jeesus, taas autoit”.

Parviaisen näkemys Kiinan tulevaisuudesta on synkkä. Hän ihmettelee Tiibetin uskovaisten kohtelua ja sitä, miten maaseudulta on pakkolunastettu maata kauppakeskuksen rakentamista varten. ”Kyllä se on äärettömän säälimätön ja kova hallitus. Rahanahneus on lopun alkua. Me elämme nyt vielä sitä aikaa, jolloin pimeyden ruhtinaalla on valta”, hän sanoo.


Musiikit:
Anonyymi: The Wherligig. The Harp Consort, joht. Andrew Lawrence-King
Mozart: Andante grazioso pianotriosta nro 5 E-duuri. Andras Schiff, Yuuko Shiokawa ja Miklos Perenyi.
Byrd: Kristus, sinä, joka olet valo. Phantasm-gambayhtye.
Mahler: Der Einsame im Herbst sinfoniasta Das Lied von der Erde. Jon Villars, Michelle DeYoung ja Minnesotan orkesteri, joht. Eiji Oue.
Migliacci-Fontana-Greco-Pes: Che sarà. Ricchi e poveri, joht. Gianni Marchetti.
Boccherini: Allegro sellokonsertosta nro 6 D-duuri. Ivan Monighetti ja Akademie für alte Musik Berlin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti