torstai 13. syyskuuta 2012

Purjehdus kuninkaallisella veneellä eli ”kasilla”


Kyydissä Kim Weckströmin Vågspelissä.

Karkasin työpaikalta heti lounaan jälkeen, sillä en halunnut myöhästyä Helsingfors Segelsällskapin yhteysalukselta. Se lähtee Kaivopuiston rannasta kohti Liuskasaarta, jolla tämä Helsingin toiseksi vanhin pursiseura sijaitsee. Olin saanut kutsun tutustua klassikkovene kaseihin, joka on eräs merten arvostetuimmista purjeveneluokista.



Helsingfors Segelsällskapin kommodori Kim Weckström ottaa minut heti satamassa iloisesti vastaan. Juuri parahiksi on meneillään kilpailuohjeiden jako, jossa kilpailukommodori Esko Kilpi kertoo tämänkertaisen keskiviikkokilpailun reitin. Pääsen kyytiin Weckströmin omistamaan kasiin, Vågspeliin, joka on valmistunut vuonna 1943.

Kasit tarkoittavat suurehkoja, noin 14-15 metriä pitkiä veneitä, joilla kilpailtiin kesäolympialaisissa vuosina 1908-1936. HSS:n kasilaivue on maailman suurin. Nimitys tulee veneen mittasuhteita, purjepinta-alaa ynnä muita muuttujia kuvaavien lukujen kaavasta. Kasit ovat myös niin kutsuttuja klassikkoveneitä eli vanhoja puuveneitä.

Veneluokissa on myös kaseja suurempia aluksia, mutta vähäisemmän aktiivisuuden takia niistä ei ole tullut niin kuuluisia. Kaseihin ovat kautta vuosikymmenten mieltyneet suurpankkiirit, teollisuusmiehet ja kuninkaalliset. Syynä oli kasin rakentamiseen käytetty työtuntimäärä, noin 10 000, johon vain rikkailla oli varaa.

Kim Weckström veneensä kannella.

Kim Weckströmin Vågspel on kiinnitettynä HSS:n valtavan pitkän klassikkovenelaiturin päähän. Miehistö valmistelee sitä lähtökuntoon. Wecktröm osti veneen kymmenen vuotta sitten Carina ja Robert Donnerilta, ja aluksen omistushistoria on tarkasti tiedossa.

Pääsen istumaan Weckströmin kaverin Harri Roschierin viereen, joka ohjaa venettä peräsinpinnalla. Muut kilpailumiehistön jäsenet ovat Tuomas Autio, Saara Karvinen, Oskari Pölhö, Niko Roschier sekä Sam Wichmann.

Hetkessä irtaudumme laiturista ja isopurje nousee korkeuksiin. Siinä komeilee numero kahdeksan ja purjenumero FIN-6.

Köysien vedon lomassa kyselen miehistön jäseneltä Tuomas Autiolta Weckströmin veneestä. Hän on vaikuttunut. ”Tässä näkee heti että kaikki yksityiskohdat on tehty ihan viimeisen päälle. Pienetkin plokit on tehty puusta ja skuuttien eli köysien värimaailmaa myöten kaikki on loppuun asti mietitty. Kipparilla on selvästi esteettistä öögaa.”

Autiota kaseissa viehättää yleisesti niiden tausta. ”Näihin klassikoihin liittyy aina tarina. Ne eivät ole vain purjeveneitä, vaan purjeveneitä joilla on historia joka paljon pidempi ja värikkäämpi kuin yhdenkään purjehtijan.”

Kysyn Weckströmiltä, minkälaista nautintoa purjehdus tuottaa. ”Jos sen osaisi tarkalleen määritellä, niin silloin ehkä ei purjehtisi enää. Ehkä määrittelemättömyys on purjehtimisen ytimessä.” Hän mainitsee silti kolme perustekijää: isot voimat sekä mahdollisuudet joukkueurheiluun ja leppoisaan lomapurjehdukseen. Sosiaalisuutta purjehdus ei silti välttämättä vaadi, sillä on myös yksinpurjehtijoita, jotka kiertävät vaikka maapallon ilman seuraa. ”Toisessa ääripäässä ovat ne jotka viettävät aikaansa mieluiten satamassa rantakuppilassa rupatellen”, Weckström hymyilee.

Myös Harri Roschier on innokas kasiharrastaja. Hän omistaa osan Portugalissa rakennetusta Lunasta, joka Suomen kasilaivueen uusin tulokas. Uusia kaseja rakennetaan harvakseltaan, eivätkä uudet kasit ole sen parempia kilpaveneitä kuin alkuperäisetkään, sillä ne rakennetaan vanhojen periaatteiden mukaan. Lunassa modernia on ainoastaan helotus. Kolmen viime vuoden maailmanmestaruudet voittanut Raven on vanha vene, johon on kuitenkin lisätty hydrauliikkaa: maston asentoa pystyy nappia painamalla säätämään.

Kilpailu on käynnistynyt ja vastustajamme, toinen kasi, ruotsalainen Birgit, lipuu kaukaisuudessa. Tuulta on niin vähän, että veneemme etenee etananvauhdilla.

Birgitillä eivät purjeet pullistuneet.

Roschier kysyy ohimennen Weckströmiltä, miksi Vågspelin köliä ei monen muun veneen tapaan sota-aikana sulatettu luoteihin. ”Ensimmäinen omistaja ja teettäjä Arthur E. Nikander oli provianteringsofficer [varusupseeri] ja hoiti sen, että köliä ei sulatettu. Hänellä oli hyvät suhteet”, Weckström tietää.

Sota-aika kuitenkin näkyy veneessä. ”Klassikkoja tunteva näkee että tämä on rakennettu poikkeuksellisena aikoina. Tässä on paljon lyhyttä lautaa, ja näkyy paljon saumoja, jotka nyt ovat vähän mustuneet. Käytettiin sitä mitä oli olemassa ja se oli lyhyttä.”

Aika purjeveneessä on kulunut kuin siivillä ja yhtäkkiä Liuskasaaresta kuuluu torventöräys. Miehistö puhkeaa kiljahduksiin: olemme voittaneet ruotsalaiset. Laiturilla vastassa on tyytyväinen kilpailukommodori Esko Kilpi. Kohotamme nelinkertaisen hurraa-huudon purjehdukselle, minkä jälkeen ilta jatkuu pursiseuran ravintolassa lohikeiton ja olusten äärellä.

Klassikkopurjehdus voisi olla mukava harrastus, mutta kilpailijaksi minusta ei ole. Ainakin tarvitsen sellaisen veneen jossa on vessa, kylpyhuone, hyvin varusteltu keittiö ja grogiteline.

Ensi kesänä Helsingissä järjestetään kasien maailmanmestaruuskilpailut. Myös Norjan kuningashuoneen odotetaan osallistuvan tapahtumaan.


Radio-ohjelmassa kuultavat musiikit:

J.B. Bach: La joye sarjasta D-duuri. Freiburgin barokkiorkesteri, joht. Thomas Hengelbrock.
Leoš Janáček: Adagio - Con moto jousikvartetosta nro 1 ”Kreutzer-sonaatti”. Emerson-kvartetti.
Molter: Allegro klarinettikonsertosta D-duuri. Kari Kriikku ja Tapiola Sinfonietta, joht. John Storgårds.
Beethoven: Allegretto ma non troppo pianotriosta Es-duuri op. 70 nro 2. Risto Lauriala, Tero Latvala ja Marko Ylönen.
Carroll-Atteridge: By the beautiful sea. City Slickers ja The Salt Water Tuffies, joht. Spike Jones.
Wagner: Norjalaisten matruusien kuoro oopperasta Lentävä Hollantilainen. Berliinin radiokuoro ja Berliinin radion sinfoniaorkesteri, joht. Marek Janowski.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti