perjantai 14. syyskuuta 2012

Nokkahuilut ihastuttivat Kauniaisissa


Nokkahuiluyhtye Bravade. Kuva: Ville Paul Paasimaa.

Tällaisia konserttien pitäisi aina olla: hyvät esiintyjät, kaunis miljöö, rentoja juontoja ja kodikas tunnelma. Kaikki nämä toteutuivat Kauniaisten musiikkijuhlien ennakkokonsertissa, jossa torstaina 13.9.2012 esiintyi nokkahuilukvartetti Bravade. Yhtye tarjosi monipuolisen aikamatkan Palestrinan ajoista Lotta Wennäkoskeen.


Bravade piti konserttinsa Lars Sonckin suunnittelemassa idyllisessä Vallmogårdin Jugend-huvilassa, joka on kirjailija Mikael Lybeckin entinen residenssi. Nykyään Vallmogård toimii kulttuurikeskuksena ja juhlatilana, jossa osa loka- marraskuussa järjestettävien Kauniaisten musiikkijuhlien tilaisuuksista pidetään.

Vallmogård pimenevässä syysillassa.

Kvartetti, jossa soittavat Hanna Haapamäki, Pauliina Fred, Hanna Kangasniemi ja Sunniva Fagerlund, esitti ohjelmansa juhlasalin ikkunan edessä, jonka takaa näkyivät rinnepuutarhan omenapuu ja vaahtera punertuvine lehvineen. Yleisöä oli paikalle kerääntynyt vain 14, joten tunnelma oli kotoisa. Välijuonnoissa pari kuulijaa jopa intoutui spontaaniin vuoropuheluun esiintyjien kanssa.

Tunnin mittaisen konsertin aikana kuultiin, mihin kaikkeen tällainen aikanaan hyvinkin suosittu yhtyetyyppi taipuu. Samuel Scheidtin muunnelmat virittivät tunnelman, minkä jälkeen soittajien oli turvallista jatkaa Henry Purcellin rohkean kromatiikan pariin. Sitä seurasi Lotta Wennäkosken Meeli, jossa soittimista kumpusi kuin suurten eläinten ääniä.

Illan mieliinpainuvin teos oli hollantilaisen Chiel Meijeringin (s. 1954) Sitting Ducks, jossa soittajat loivat erikoisilla alukkeilla tivolipositiivin sointia ja hypnoottisia rytmejä. Bachin fuuga päätti virallisen ohjelman, mutta suosionosoitusten innoittamina naiset vielä askelsivat aivan kuulijoiden eteen ja soittivat ulkomuistista John Dowlandin iloisen sävellyksen Fine knack for Ladies.

Bravade loi vaaleaan juhlasaliin monta ihanaa musiikillista oivallusta ja kykeni taitavasti luovimaan teosten pyörryttävässä tyylikirjossa. Erityisen lämmittävää oli, että tervetuliaissanat ja juonnot kuultiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Illan aikana saimme oppia muun muassa sen, mitä korkea-, matala- ja keskiconsort tarkoittavat. Puheenaiheet rönsysivät väliin Versailles’n puutarhan puksipuihin saakka.

Illan pimennyttyä palasin takaisin pääkaupungin kuhinaan nokkahuilujen suloinen humina korvissani.

2 kommenttia:

  1. Huilut ovat aina kiehtoneet minun musiikillisen äänien maailmaa. Voi kuvitella kuinka kaunista oli. Onko tuolla ryhmällä cd'tä. Jos on voisitko viestiä minulle niin hankin sen.

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos viestistä. Bravaden Internet-sivujen mukaan ensilevy on tulossa ensi vuonna, mutta heitä voi kuulla Oulaisten nuorisokuoron Virsiä-levyllä (Alba). Osoitteessa bravade.net/kuuntele/ on muutamia äänityksiä kuunneltavana.

    VastaaPoista