maanantai 24. syyskuuta 2012

Mistä saa hyviä henkivartijoita?




Olipas taas ikävystyttävä iltakävely: pistäydyin ohimennen vanhain tavarain liikkeessä, ja juuri kun olin alkanut keskustella kauppiaan kanssa pöytälevyn vahauksesta, vieressä seisova rouvashenkilö kysyi olenko radiossa töissä. Pian jouduin kuuntelemaan moitteita siitä miten joku ”Puistojen bulevardi” häiritsee tämän rouvan aamutoimia eikä elämästä enää tule mitään. Vaikka kerroin, etten vastaa radiokanavien ohjelmasijoittelusta, sillä ei ollut vaikutusta. Silmäkulmasta näin, miten rouva herisytti kädessään painavaa empire-kahvipannua. Tällaisista tilanteista ärsyyntyneenä olen alkanut pohtia, mistä saisi käyttöönsä henkivartijan.

”Isolla tähdellä pitää olla isot henkivartijat”, myöntää Jan Fredriksson, joka on juuri julkaissut kirjan Miehet mustissa turvamiesten salatusta maailmasta. Hän silti suosittelee asian selvittämistä aluksi uhkaajan kanssa, sillä ympärivuorokautinen vartiointi tulee kalliiksi. Likelle tulevien rouvashenkilöiden uhkaa Fredriksson ei kuitenkaan vähättele. ”Kyllähän maailma tuntee useita väkivaltaisia naisia. Varsinkin jos naisella on astalo kädessä niin hän voi olla äärimmäisenkin vaarallinen”, Fredriksson kertoo.

Jan Fredriksson. Kuva: Heini Lehväslaiho.

Jan Fredriksson antaa myös muita riskien hallinnan keinoja. Niitä ovat esimerkiksi hyvä ennakkosuunnittelu, harhautus ja luodinkestävät pikeepaidat. Panttivankitilanteita varten ihon alle voidaan asentaa mikrosiru paikantamista varten.

Päätän jatkaa elämääni muutaman hyvän vinkin keinoin: työpaikalta ja ravintoloista kannattaa silloin tällöin poistua takaoven kautta. Toimistoon ei kannata joka aamu tulla yhdeksältä vaan vaihdella aikatauluja (tulen vasta lounaan jälkeen töihin). Kuljetuksiin voi käyttää useita autoja, joista hämäyksen vuoksi käytän huomaamattomimman näköistä (tehdasvärinen Fiat Albea käy jatkossakin?) Suojattavalle voidaan suositella kevyiden kamppailulajien opettelua (olen alkanut käydä fysioterapiassa).

Luodinkestäviä vaatteita voi ostaa Lontoon Harrodsilta ja Miguel Caballeron nettikaupasta.

Pyynnöstäni Fredriksson kommentoi paria kuvaa, joista voi ottaa oppia turvasuunnitteluun.

Kuva: YLE / Derrick Frilund.

”Kertoo hyvin, kuinka matalalla profiililla Suomessa hoidetaan  tasavallan presidentin maakuntamatkan henkivartiointi. Yleisö päästetään aivan lähelle ja presidentillä on suojanaan vain kaksi henkivartijaa (etualan korvanappimies ja toisella puolella seisova kalju nuori mies). Todennäköisesti kolmas mies on kuvan ulkopuolella. Kyseinen suojauskuvio ei tulisi kysymykseen Yhdysvaltain tai Venäjän presidentin kohdalla, joiden turvamiehet toimivat usein kyynärpäätaktiikalla.”

”Suomessa liikkuvan poliisin turvallisuusyksikkö hoitaa nykyisen sekä tasavallan presidentin että ministereiden henkivartioinnin. Suojelupoliisi keskittyy nykyisin turvallisuustiedusteluun. Aiemmin ministereiden turvamiehet olivat supon turvallisuusyksikön poliiseja.”

Kuva: YLE / Derrick Frilund.

"Tyypillinen valtiovierailun turvajärjestely. Turvahenkilöstöä on enemmän, sillä kuninkaallisia ympäröivät sekä VIP-vieraiden omat Säpon henkivartijat että liikkuvan poliisin turvamiehet. Yleisö on karsinoitu aidoin ja tunnelma on muutenkin kireämpi turvamiesten näkökulmasta. Koska Ruotsin kuninkaallisiin kohdistuu enemmän uhkia kuin
 suomalaiseen valtionjohtoon, kuninkaalliset ovat tiukan suojauskuvion eli niin sanotun boksin sisällä.”


Musiikit:
J. Chr. Bach: Allegretto sinfoniasta Es-duuri. Akademie für alte Musik Berlin, joht. Stephan Mai.
Per Nörgård: The gentle, the penetrating sarjasta I Ching. Gert Mortensen, lyömäsoittimet.
Beethoven-Tarrega: Tempo di menuetto septetosta Es-duuri op. 20. Timo Korhonen.
Stravinsky: Konsertto klarinetille ja jazzorkesterille ”Ebony Concerto”. Michael Collins, klarinetti, ja Lontoon Sinfonietta-orkesteri, joht. Simon Rattle.
Paich-Porcaro: Africa. Toto.
Beethoven: Allegro sinfoniasta nro 5 c-molli ”Kohtalo”. Minnesotan orkesteri, joht. Osmo Vänskä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti