tiistai 4. syyskuuta 2012

Karita Mattila tekee suurenmoisen "Opetus" Makropuloksen


Karita Mattila ja Hanna Rantala. Kuva: Heikki Tuuli / SKO.

Karita Mattila vierailee paraikaa Suomen Kansallisoopperassa laulamassa Leoš Janáčekin oopperaa Tapaus Makropulos. Mattila esittää oopperadiiva Emilia Martya, joka on 337-vuotias, sillä hänen isänsä keksi aikanaan ikuisen elämän eliksiirin. Oopperan lopussa Marty kuitenkin kuolee, sillä aineen vaikutus lakkaa, eikä ikuinen elämä tunnu enää mielekkäältä.

Seuratessani Leoš Janáčekin oopperaa Tapaus Makropulos minulle tuli mieleen Mozart Don Giovanni - että se jollakin tapaa on sen sisarteos, tai siis sisko tietenkin. Brittiohjaaja Graham Vick kommentoi hiljattain BBCn haastattelussa, että Don Giovanni ymmärretään nykyään liian romanttisena teoksena, sillä se on luonteeltaan lähempänä klassista moraliteettia. Karel Čapekin näytelmään perustuva Tapaus Makropulos on Don Giovannin sisarteos myös moraliteetin mielessä. Emilia Marty kohoaa kuolinvuoteellaan julistamaan, että ikuinen elämä ei ole hyvästä, samalla tyylillä kuin Don Giovannin loppuopetuksessa, jonka jotkut kapellimestarit 1900-luvulla halusivat leikata pois. Oopperan kuluessa Marty rikkoo tabuja yksi kerrallaan, eikä ole monta jotka jäisivät suremaan hänen kuolemaansa. Vaan kas kun Čapek ei kirjoittanut Martya makaamaan Gregorin kanssa Prusin sijaan!

Frank Philipp Schlössmannin lavastus ja puvut olivat mustaa ja valkoista eri sävyissä. Sen voisi nähdä mustavalkoelokuvan maailmana, ”mustaa valkoisella” kirjoitetun testamentin ja taikakaavan kuvajaisena tai sitten se vain kertoo oikeasta ja väärästä. Lavaelementeissä oli varjostuksia taidegrafiikan tapaan ja ensimmäisessä ja viimeisessä näytöksessä seinällä möllötti suuri kellotaulu, vaikka teoksen aikateema olisi kai ilmankin ilmi käynyt.

Mieshahmoista olisi puvustuksellakin saanut inhimillisesti tarttuvampia, mutta nyt he jäivät tyypeiksi. Gestiikassa nähtiin pari kertaa liikaa sormenheristys-maneeria. Emilia Martyn puvustamista valkoisiin en ymmärrä - sillä tuskin tavoiteltiin viattomuutta - ehkä hän oli kuoleman morsian, matkalla orgasmiin jota oli 337 vuotta odottanut?

Leoš Janáčekin musiikki on sekoitus kansanmusiikkivaikutteita, kirveellä veistettyä orkestrointia ja syvällistä tšekin kielen tutkimista. Alkusoitossa lyyrinen teema ja ostinatot kamppailevat, pisteelliset aiheet kuvastavat sydämenlyöntiä tai ajankulua, yksittäinen trumpettifanfaari ehkä keisari Rudolf II:n aikaa jolloin päähenkilö sai nuoruudeneliksiirinsä. Lopussa teema-ainekset selkeytyvät ja hidas kalmanvalssi kertoo, että asiat muuttuvat sellaisiksi kuin niiden kuuluu olla. Kapellimestari Mikko Franck sai huipennuksista paljon irti. Toisen näytöksen hajanaiset soitinkatkelmat soivat erinomaisesti balansoituina.

Karita Mattila on yhdessä elämänsä rooleista. Laulullisesti ja näyttämöllisesti hän on suurenmoinen ja vaikuttaa sisäistäneen libreton emootiot läpikotaisin. Ensimmäisessä näytöksessä hänen täytyy vain istua tuolilla oikealla tavalla vaikuttaakseen itsepäiseltä diivalta. Toisessa näytöksessä hän oikuttelee, kiusoittelee ja venyttää vanhan kreivin edessä ohimennen spagaatin. Nuoren Janekin viettely on karmivan hienoa, samoin Gregorin nöyryyttäminen. Lopun kuolinvuodeosuudessa Mattilan ääni ja olemus kirkastuvat kilpaa valonheittimien kanssa. Tuli taas mieleen, että hänet pitäisi nähdä Isoldena.

Myös muut laulajat tekivät hienot suoritukset. Jaakko Kortekangas löysi erinomaisen karisman Jaroslav Prusin hahmoon, Jürgen Müllerin tenori soi rikkaasti ja Hanna Rantala tavoitti nuoren Kristinan tunneskaalan. Mainio tuttavuus oli Kansallisoopperassa ensimmäistä kertaa vieraileva Joska Lehtinen Janekin roolissa, ja hyviä olivat myös Juha Riihimäki, Niina Keitel, Tapani Plathan, Nicholas Söderlund ja Hubert Francis.

Ohjaaja Olivier Tambosi on antanut paljon tilaa Karita Mattilalle ja tiukkaan pakatun tekstin sulattelulle, eikä liiemmin kuvita edes alkusoittoa.

Erinomainen ilta, joka panee ajatukset liikkeelle!

2 kommenttia:

  1. Kiitos kirjoituksestasi. Minä olen ollut koko Karita Mattilan uran ajan hänen suuri ihailija. Nyt olen kaukana oopperatalosta ja siksi tuon arvion lukeminen lämmitti mieltäni. Kiitos.

    VastaaPoista
  2. Kiitos viestistä, ja eipä kestä. Toivottavasti pääset pian taas häntä kuulemaan.

    VastaaPoista