sunnuntai 26. elokuuta 2012

Leipzigin Gewandhaus-orkesteri soitti Helsingissä kovan Mendelssohn-paketin


Gewandhaus-orkesterin kotisali Leipzigissa.

Kun on runsaan viikon sisällä huumaantunut Richard Wagnerin Tristan ja Isolde -oopperasta neljä kertaa, kaipaa jo pelkän mielenrauhan palauttamiseksi muuta. Oli lähdettävä Musiikkitalolle kuuntelemaan kova paketillinen Felix Mendelssohnin teoksia, joita soitti Helsinkiin vierailulle saapunut Leipzigin Gewandhaus-orkesteri. Ilta tarjosi ihanan keveitä jousilegatoja, mutta myös kumisevaa sointia.


Gewandhaus-orkesteri on maailman ensimmäisiä porvariston perustamia orkestereita, jolla on loistelias historia: kapellimestarina toimi 1830- ja 1840-luvuilla myös Felix Mendelssohn itse. Ei ole ihme, että Saksissa sijaitsevaan Leipzigiin syntyi jotain Gewandhaus-orkesterin veroista. Kaupunki kasvoi kahden roomalaisen kauppareitin risteykseen, ja kaupankäynnin ja kuuluisten messujen seurauksena kertynyt varallisuus johti virkeään kulttuuri- ja kustannuselämään. Soittajiston perusti 1743 joukko kauppiaita, jotka saivat nauttia musiikkiesityksistä kodeissaan ja paikallisessa Drey Schwanen -majatalossa. Nelisenkymmentävuotta myöhemmin orkesteri muutti kangaskauppiaiden taloon, josta se sai nykyisen nimensä (Gewandhaus = puku- tai verkatalo).

Vuodesta 2005 orkesteria on johtanut milanolaissyntyinen Riccardo Chailly, joka on harjaantunut klassisen ohjelmiston parissa, joskin johtaa säännöllisesti myös nykymusiikkia. Helsingin-konsertin ohjelmaan oli koottu neljä Mendelssohnin teosta hyväksi kokonaisuudeksi. Joku voisi sanoa, että niiden aikajänne on rajoittunut (vuonna 1830 syntyneestä viidennestä sinfoniasta 1844 sävellettyyn viulukonserttoon), mutta se ei liene ongelma, sillä mitä merkitsee ikä Mendelssohnin kaltaiselle säveltäjälle, joka jo 16-vuotiaana sävelsi mestarillisen jousioktettonsa? Siksi en kaivannut konserttiin yhtään oudompaa, varhaisempaa tai myöhäisempää numeroa - kummallisuusosastoa edusti tyylikkäästi Die schöne Melusine -alkusoitto, kun klassikkonälkää tyydyttivät viulukonsertto ja Uskonpuhdistus-sinfonia. Konsertin alkuun oli osuvasti valittu alkusoitto Ruy Blas, jonka vaskikuorot ennakoivat päätössinfonian koraalia.




Heti ensi tahdeista alkaen Gewandhaus-orkesterin ykkösviulujen keveästi etenevät legatot kertoivat, että orkesteri on kasvanut tämän aikakauden sisällä. Vaskivälikkeiden rehevyys syntyi voimakkaista väliäänistä. Muuten orkesterin sointi teki kumisevan vaikutelman, mikä ei lieventynyt viulukonsertossa, vaikka kontrabassojen määrä väheni kahdeksasta kuuteen.

Solisti Nikolaj Znaider soitti viulukonserton mestarillisesti. Ylärekisterissä oli briljanssia, alaäänissä samettia. Pitkien äänten vibratoilla hän seurasi herkeämättä orkesterin dramaturgiaa. Samaa ei voi sanoa kolmannesta osasta, jossa hän meinasi karata omille teilleen tempoilla, jotka jo muutenkin olivat huomattavan vilkkaat. Yleisö oli esityksen jälkeen innoissaan, mistä innoittuneena Znaider soitti ylimääräisenä numerona Bachin Sarabanden.

Illan parhaaksi anniksi muodostui päätösnumero, sinfonia nro 5 d-molli Uskonpuhdistus, jonka uskonnollinen mystiikka syttyi jo ensisävelille. Loppuhuipennus fuugineen olisi voinut kestää enemmänkin paatosta, mutta en vastusta tällaista tulkintaa, jossa Mendelssohnin vahva menneisyyden kunnioitus kuuluu ajatuksen, rytmin ja soinnin kirkkautena. Ylimääräisenä numerona Chailly johti häämarssin musiikista näytelmään Kesäyön unelma.

Konserttia leimannut kumiseva sointi saattoi johtua orkesterin käyttämästä istumajärjestyksestä, jossa kontrabassot ovat kapellimestarista katsoen vasemmalla ja melko lähellä lavan keskustaa. Muita vaikuttavia seikkoja saattoivat olla patarumpalin kapulat ja yleinen tottumattomuus uuteen akustiikkaan.

Joka tapauksessa orkesterin vierailu jää merkkipaaluksi helsinkiläiseen konserttielämään. Sunnuntai-iltana 26.8.2012 se pitää Musiikkitalossa vielä toisen konsertin, jonka ohjelmassa on Messiaenia ja Mahleria. Helsingistä Gewandhaus-orkesterin kiertue jatkuu Vilnaan, Salzburgiin, Lontooseen ja Grafeneggiin.

1 kommentti:

  1. Znaiderin ylimääräisenä esittämä Bach jäi itselleni illan suurimmaksi anniksi - Musiikkitalon alustiikka toisti upeasti taitavan soittajan käsissä soineen valioviulun.

    VastaaPoista