tiistai 29. toukokuuta 2012

Tyylikäs kesäloma alkaa höyrylaivalta

Miitta, Kreeta ja Rosanne toivottavat matkustajat
tervetulleiksi Ukkopekalle.

Laivamatkustus pilattiin siinä vaiheessa, kun aluksille alettiin rakentaa delfinaarioita, golf-ratoja ja kiipeilyseiniä. Edes Iso-Britannian kuningattarella ei enää ole upeaa Britanniaa, jossa vallitsi miellyttävä hiljaisuus, kun miehistö kulki kumitossuissa ja vältti suullisia komentoja. Atlantin ylityksessä on jo usean sukupolven ajan kilpailtu, ja ennätys kuuluu olevan kolme vuorokautta: typerää kiiruhtamista! Viime viikolla ilahduin, kun löysin Turusta erään edelleen liikenteessä olevan höyrylaivan nimeltä Ukkopekka. Aurajoen rannasta naapurin Loistokarille ja takaisin kuluu ruhtinaalliset neljä tuntia, eikä aluksella ole verovapaata myymälää. Kuuntele tästä.

Iltaristeilyn alku Ukkopekalla vaikuttaa lupaavalta: kapteeni Veikko Viirilä tervehtii jokaista matkustajaa kädestä pitäen ja ravintolasalissa ystävällinen hovimestari Miitta Eronen huolehtii, että asiakkaat löytävät pöytiinsä. Alkupaloina nautitaan kylmiä kalamaistiaisia. Harmonikka soi.

Höyrylaiva Ukkopekka, aiemmalta nimeltään S/S Turku, rakennettiin Hietalahdessa Helsingissä 1938. Sotien ja vuosikymmenten väylätöiden jälkeen se säästyi viime hetkillä romuttamiselta ja palasi takaisin kotisatamaansa Aurajoen rantaan vuonna 1986. Ukkopekka-nimensä alus sai omistajan pojan mukaan.

Professori Altti Kuusamo Loistokarilla.
Takana Ukkopekka.

Perillä Loistokarilla ollaan vajaan tunnin kuluttua. Pienellä karilla kohoaa yksinäinen talo, jossa asuva nuoripari savustaa päivittäin kaloja matkalaisille. Karille on rakennettu iso avotuligrilli, jolla tirisee Bratwursteja, kanankoipia, munajuustoa ja kasvis-wokia. Wok-pannua hämmentää itse kapteeni Viirilä.

Sateen takia laituritanssit perutaan, joten matkalaiset palaavat heti illallisen jälkeen alukselle. Paluumatkalla tunnelma kuitenkin latistuu, sillä kovaäänisistä alkaa raikua korviasärkevä yhteislaulu. Melua pääsee pakoon ainoastaan täkille, josta on idylliset näkymät sateen kastelemaan saaristoon. Perillä satamassa ollaan yhdentoista maissa, josta voi vielä siirtyä jonnekin iltateelle.

Vierailin matkan aikana myös ohjaamossa. Aluksen päällikkö, kapteeni Veikko Viirilä on eläköitynyt poliisi, joka toisena työnään on 36 vuotta ajanut pieniä aluksia. Höyrylaivan ohjaaminen ei hänen mukaansa eroa moottorialuksen ohjaamisesta. ”Ohjaaminen on periaatteessa ihan samanlaista. Mutta tämä on vanha laiva, eikä tässä ole mitään suoria välityksiä konehuoneeseen”, Viirilä kertoo. ”Meillä on käskynvälitin eli telegrammi, jonka kanssa pyydetään joko eteenpäin tai taaksepäin.”


Altti Kuusamo ja Veikko Viirilä Ukkopekan ohjaamossa.


Tehot ovat oikein hiljaa, hiljaa, puolikas ja täysi. Reitin vaikeimmat kohdat ovat kapeikot, joilla Ruotsinlaivat tulevat vastaan. Naantalissa haastavin osuus on Ukkopekan sillan alitus sekä laituriin tulo ja lähtö. ”Tällaiset vanhat alukset käyttäytyvät hieman epäjohdonmukaisesti. Ei aina osaa aavistaa, mitä tapahtuu”, Viirilä kertoo.

Mistä sitten johtui, että höyrylaivat jäivät aikanaan pois käytöstä? ”Ne on aika epätaloudellisia. Moottorialukset ovat huomattavasti ympäristöystävällisempiä ja kuluttavat vähemmän.”

Kun laiva kulkee Aurajoella, vauhti tuntuu mielestäni kovalta. Viirilä kuitenkin kertoo, että nopeutta on vain alle viisi solmua. ”Ukkopekka on kulkenut joskus jopa neljäätoista solmua. Varmasti vieläkin menisi, mutta ei oikein raaski rasittaa vanhaa konetta niin paljon.” (1 solmu= 1,852 km/h)

Höyrylaivan ohjaaminen muistuttaa mitä tahansa ohjaamista, mutta toisin on konehuoneessa, jossa vaaditaan erityisosaamista. ”Se on valitettavasti katoavaa taitoa. Höyrylaivoista ei oikein enää saa niin sanottua praktiikkaa. Höyrykirjoja saa voimalaitoksilta, mutta ei se vielä kerro miten höyrykonetta operoidaan. Se on ihan oma tieteenlajinsa.”

Hauskan henkilökunnan ja miljöön takia risteilystä jää mukava muisto. Paras tapa olisi vuokrata Ukkopekka kokonaan omaan käyttöön, koska silloin musiikkitarjonnan voi valita itse. Intiimeihin ravintolasaleihin sopisivat mainiosti vaikkapa Fritz Kreislerin viulukappaleet.

Kuuntele Hienostelua YLE Areenassa. Risteilyllä matkaseurana on taidehistorian professori Altti Kuusamo.

Musiikit:
Telemann: Bourrée sarjasta D-duuri. Jordi Savall ja Le Concert des Nations.
Klami: Sumuinen aamu sarjasta Merikuvia. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Leif Segerstam.
Balogh-Kreisler: Vanha kapriisi. Fritz Kreisler ja Carl Lamson.
R. Strauss: Im Abendrot. Jessye Norman ja Leipzigin Gewandhaus-orkesteri, joht. Kurt Masur.
Nielsen: Helios-alkusoitto. Ruotsin Radion sinfoniaorkesteri, joht. Esa-Pekka Salonen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti