tiistai 3. huhtikuuta 2012

Visiitti ravintola Lehtovaarassa

Markku Veijalainen ja Ria Gustafsson
Lehtovaaran lasiterassilla.

Luokseni saapuu toukokuussa vieraita Brandenburgista, ja heille olisi tarjottava persoonallinen ateria jossakin helsinkiläisessä ravintolassa. Vieraani ovat kaiken kokeneita gourmandeja, joten ruokapaikalta vaaditaan paikallista omalaatuisuutta. Lähdin kokeilemaan töölöläistä ravintola Lehtovaaraa, jolla vaikuttaa olevan edellytykset hurmata kosmopoliittinen herkkusuu.


Lehtovaaralla on historia, josta riittää puhuttavaa: Ravintola perustettiin alun perin vuonna 1916 Viipuriin, josta se toisen maailmansodan kuohuissa siirtyi nykyiselle paikalleen Mechelininkadulle. Vuoden 1952 olympialaisiin kehitetty Cœur de filet on edelleen yksi ravintolan ylivoimaisesti suosituimmista annoksista, ja lasiterassi kertoo suomalaisen anniskelulainsäädännön kehittymisestä.

Ravintolan historiaan kuuluvat myös kesän 1998 tulipalo sekä erikoinen riitely internetissä vuonna 2005 ilmestyneestä kritiikistä.

Heti ravintolaan astuessaan voi aistia klassisen harmonian. Kyseessä on miljöö, johon voimakkaat aromit ja asiakkaiden suuret egot mahtuvat hyvin. Vaalea puu, valkoiset pöytäliinat ja messinkilamput antavat tilaa tunteille.

Kutsun arviointiavuksi Chaîne des Rôtisseurs -järjestön Helsingin aluevoudin Markku Veijalaisen. Hän kehuu ruokalistaa monipuoliseksi. ”Tässä on kaksi selkätä osiota: klassikot, blini ja cœur de filet, ja alkuruoissa on sellaisia tuotteita, joita aikanaan ei saanut. Kaloista nieriä on noussut näkyvämpään rooliin kuin aikaisemmin. Tässä on selvää valittavaa”, Veijalainen arvioi.

”Olemme perinteikäs ruokapaikka ja meillä on klassinen linja”, tiivistää ravintolanjohtaja Ria Gustafsson.

Keittiömestari Tomas Rosenberg kertoo, että listat vaihdetaan neljä kertaa vuodessa. ”Suomalaista ruokaa ja sesonkia yritetään kunnioittaa. Kotimaista villiä kalaa yritetään tarjota. Joskus on myös kasvatettua, mutta pääosin villiä saadaan. Sitten tulevat parsa-, sorsa-, riista- ja joulumenut.”

Rosenberg kertoo viihtyvänsä pienessä ja yksityisomisteisessa Lehtovaarassa. ”Saamme tehdä kevyellä organisaatiolla. Jos tänään päätetään jotain, niin huomenna se voidaan toteuttaa.” Pienessä ravintolassa on myös pienikokoinen keittiö. Se asettaa rajoitteita tarjontaan, kun monta ihmistä ei mahdu yhtä aikaa töihin. ”Lämpimät ruoat laittaa käytännössä yksi ihminen, ja toinen on siinä vain apuna. Hirmuisen laajaa listaa ei voi toteuttaa”, Rosenberg kertoo.

Saga-salaatti.

Alkuruoaksi Veijalainen tilaa paistettua kampasimpukkaa ja jättiravunpyrstöjä sekä omena-fenkolihilloketta. Itse otan Sagan vihreän salaatin, jossa hunajaviinietikkakastike yhdistyy mustaleima-Emmental-rouheeseen. Salaatti on saanut nimensä erään keittiömestarin Saga-nimiseltä sukulaiselta.

Kampasimpukka ja jättikatkaravunpyrstö.

Veijalainen on tyytyväinen alkuruokaan. ”Tässä on hyvä totuus jälleen paljastunut: suolaisen ja makean yhdistäminen. Kampasimpukka rasvassa paistettuna, mukavan suolaisena, ja siinä vieressä makea hilloke. Siitä syntyy hyvä kombinaatio.”


Kuhaa sahramikastikkeella.

Pääruoaksi Veijalainen kokeilee cœur de filet’tä, itse otan sitruunavoissa paistettua kuhaa, lämmintä kurkku-fenkolisalaattia ja sahramikastiketta. Veijalainen pitää cœur de filet’tä maineensa arvoisena. ”Sopiva valkosipuli, kypsyys, riittävän verinen keskeltä, kuitenkin murea, ja rapeat viipaleperunat”, hän luettelee. Kuha on tuoretta ja taitavasti paistettua.

Marsala-vanukas.

Jälkiruoaksi ravintolajohtaja Ria Gustafsson tarjoaa uuden Italia-menun jälkiruokaa, marsala-vanukasta, joka on raikastettu hedelmänpaloilla. Veijalainen on tyytyväinen yhdistelmään. ”Marsala on aika makea, mutta ympärillä olevista hedelmistä saatiin se raikkaus, joka helposti uupuu - nyt kaikki oli kohdallaan”, hän arvioi.

Ravintolanjohtaja Ria Gustafsson on myös tyytyväinen jälkiruokaan. ”Täytyy myöntää että se oli varsin makoisa annos. Ei moittimista.”

Varaan pöydän toukokuulle.



Hienostelua: Lounas Paistinkääntäjien aluevoudin seurassa - YLE Radio 1:ssä keskiviikkona 4.4.2012 klo 11.00 ja sen jälkeen 30 vuorokautta YLE Areenassa.

Musiikit:
J.S. Bach: ”Gebt mir meinen Jesum wieder” Matteus-passiosta. Oliver Widmer, basso, ja Concentus musicus Wien, joht. Nikolaus Harnoncourt.
G. Gabrieli: Canzona kokoelmasta Sacrae symphoniae. Gabrieli Players, joht. Paul McCreesh.
Sibelius: Romanssi Des-duuri op. 24/9. Liisa Pohjola.
Haydn: ”Vaimo, katso poikasi” teoksesta Vapahtajan seitsemän viimeistä sanaa ristillä. Ensemble Opus-Posth.
Baxter-Favereau: Printemps. Jean-Paul Mauric orkestereineen.
Schumann: Allegro animato e grazioso sinfoniasta nro 1 B-duuri ”Kevät”. Seattlen sinfoniaorkesteri, joht. Gerard Schwarz.

1 kommentti:

  1. No,itse on menisi Lehtovaaralle,vaan suuntaisin kulkunni hieman kauemmaksiMunkkinimeen. SilläOla Solantiellä pieni ja todellaviihtyisä ravintola Solna,josa tarjoaa mielenkiintoisia ja loistavia aterioita. Simme pitää mennä,eikä jyrisevän liikenteen pariin.

    VastaaPoista