maanantai 9. huhtikuuta 2012

Pitäisikö viimein aloittaa hevosharrastus?


Anders Sucksdorff Nevaksen kellotalossa.
Seinällä on taiteilija Ylva Holländerin maalaama muotokuva
Tara Peternellasta.

Oikealta herrasmieheltä pitäisi löytyä jalkinevarastosta ainakin yhdet käsintehdyt John Lobb -ratsastussaappaat. Noloa tunnustaa, että minulta ei löydy: en nimittäin osaa ratsastaa. Olen aina pelännyt isoja eläimiä. Kovaa vauhtia laukkaavat hevoset, lehmät ja biisonit ovat näky, joka saa minut kauhun valtaan. Halusin yrittää voittaa pelkoni, joten lähdin Sipooseen tapaamaan kansainvälistä kouluratsastustuomaria Anders Sucksdorffia.

Anders Sucksdorff kiertää maailmalla valmentamassa ja tuomaroimassa kilpailuja. Nevaksen kartanon talleille hän on juuri palannut Etelä-Amerikasta, jossa valmensi ja tuomaroi hevosia kuukauden verran.

”Pyöräilyssä tapahtuu enemmän vahinkoja kuin ratsastuksessa”, Sucksdorff sanoo. ”Hevoseen tutustuminen kannattaa aloittaa hevosen kanssa olemisella. Jos itse pelkää, hevonen aistii pelon. Hevonen on äärettömän herkkä eläin, joka tunnistaa ratsastajan eleet, ilmeet ja liikkeet. Se on oikeastaan saaliseläin, ja ihminen on petoeläin sen selässä. Voi mennä aikaa ennen kuin suhde kehittyy luottamukselliseksi.”

Sucksdorff myöntää, että myös hän itse on aikanaan pelännyt hevosia. ”Aloitin ratsastuksen 7-vuotiaana, enkä voi kieltää ettenkö olisi ollut vähän pelokas alussa.”

Pelko on Sucksdorffin mukaan perusteltua, sillä esimerkiksi hevosen potku voi olla vaarallinen. ”Se on iso eläin: painaa 500-700 kiloa. Mutta ei ole yhtään vihaista hevosta syntynyt. Jos hevonen on paha ja luonteeltaan huono, niin se on kyllä hyvin usein ihmisen kädenjälkeä. ”

Anders Sucksdorff ja Tara Peternella.

Sucksdorffin oma hevonen, ruskeakarvainen Tara Peternella on hänen yhdeksäs hevosensa. ”Ostin sen kolmivuotiaana Hollannista, olen kouluttanut sen itse ja pärjännyt omasta mielestäni aika mukavasti veteraanikilpailuissa sekä koulu- että estepuolella.”

Hevosen luona Sucksdorff antaa käteeni ”riimun”, eli nuoran, josta hevosta talutetaan. Lähdemme aitauksesta ulos kohti sisätiloja. ”Rohkeasti vaan. Se on hyvin tottunut koiraani ja minuun.”

Kävely Tara-hevosen vieressä tuntuu mahtavalta. Joudun hallitsemaan pelkoni, mutta saan vastalahjaksi hevosen pysymään rauhallisena. Päämme ovat suunnilleen samalla korkeudella ja välillemme syntyy mentaalinen yhteys. ”Tämä on kyllä ystävällinen hevonen, kuten huomaat. Korvat ovat eteenpäin. Se tietää minne mennään, mutta ei lähde viemään sinua minnekään.”

Perillä tallissa kuljemme pellettiämpärin vierestä, josta Tara ei malta olla ahmaisematta maistiaisia. Sucksdorff tarttuu riimuun ja kuljettaa eläimen määrätietoisesti karsinaansa.

”Tämä painaa 620 kiloa ja on hyvin kuuliainen. En ole kuin kerran tullut alas sen selästä pää edellä. Se oli vahinko, oma syyni. Hevonen pysähtyi yllättäen kovassa vauhdissa suoraan esteen eteen. Jatkoin siitä sitten suoraan eteenpäin puomien sekaan. Se oli reaktio siitä, että hevonen oudoksui jotain uutta tilannetta.”

Jätämme Taran syömään lounasta, johon kuluu tunnin verran aikaa. ”Hevosella on monta kymmentä metriä suolistoa. Sen pitää saada syödä rauhassa ja hiljaisuudessa.”

Tulikokeen jälkeen olen utelias jatkamaan hevosharrastusta. Pitäisikö nyt ostaa oma hevonen? ”Ei missään nimessä. Älä osta”, Sucksdorff kauhistuu. ”Älä osta nahkasaappaita, ei mitään. Voit aloittaa ihan hyvin farkuissa ja kumisaappaissa. Kypärän saat jokaisesta tallista lainaksi. Meillä on erittäin hyviä ratsastuskouluja, joissa on myös aikuisryhmiä.”



Anders Sucksdorff on haastateltavana Hienostelua-ohjelmassa YLE Radio 1:ssä keskiviikkona 11.4.2012 klo 11.00, minkä jälkeen ohjelma on kuunneltavissa 30 vuorokautta YLE Areenassa.

Musiikit:
Johann Strauss vanh.: Radetzky-marssi. Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. Daniel Barenboim.
Glier: Intermezzo. Gregory Hustis, käyrätorvi, ja Steven Harlos, piano.
Josef Strauss: Jockey-Polka. Cincinnati Pops, joht. Erich Kunzel.
Brahms: Vivace ma non troppo sonaatista nro 1 G-duuri. Pamela Frank ja Peter Serkin.
Rossini: Wilhelm Tell -alkusoitto. Spike Jones.
Elgar: Nimrod Enigma-muunnelmista. Minnesotan orkesteri, joht. Neville Marriner.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti