torstai 26. huhtikuuta 2012

Jordi Savall jäi varjoon Berliinissä


Berliinin Konzerthaus. Kuva: Jens Hübner.

Berliinissä on käynnissä vanhaan musiikkiin keskittyvä Zeitfenster-festivaali, joka tarjosi ensimmäisinä päivinä kiehtovaa kuultavaa: Jordi Savall Mare Nostrum -ohjelmansa kanssa ja flamencolaulaja Arcángel Accademia del piaceren solistina. Flamencoa ja barokkimusiikkia yhdistävässä konsertissa Konzerthausin suuri sali oli vain puolillaan yleisöä, mutta paikalle saapuneet olivat kuulemastaan sitäkin innostuneempia.

Joka toinen vuosi järjestettävä vanhan musiikin festivaali Zeitfenster haluaa tänä vuonna tutkiskella vanhan musiikin tulevaisuutta. Ajatus voi huvittaa, sillä voisi luulla, että laji perustuu pelkästään menneisyyden hyvälle tuntemukselle. Näin ei tietenkään ole, sillä aivan kuin muidenkin musiikinlajien kohdalla, uudet esiintyjät ja historiantutkimus tuottavat vanhaan musiikkiin uutta kuultavaa. Sitä paitsi monella säveltäjällä on kuolemansa jälkeen ollut lupaava tulevaisuus.

Festivaalin ohjelmassa on esimerkiksi videotaidetta ja elektronimusiikkia tarjoava konsertti, ja avajaisissa nähtiin Monteverdin musiikkia käyttävää hiphop-breakdance-oopperaa. Myös perinteisemmät konserttimuodot ovat tulevaisuutta - niin kuin jokainen soolo tai improvisaatio, jota vielä ei ole kuultu. Paitsi nyt joudutte lukemaan menneisyydestä.

Sunnuntaina 22.4.2012 olin kuulemassa vanhan mestarin, Jordi Savallin jo pitkään esittämää ”Mare nostrum” -ohjelmaa, joka yhdistää Välimeren eri kulttuurien musiikkiperinnettä herkullisesti toisiinsa. Hespèrion XXI -yhtyettä johtanut Savall jäi muiden esiintyjien varjoon, ja välillä tuntui että hän ei innostunut muutamissa rebab- ja viella-sooloissaan lainkaan. Illan huikeimman, Bulgariasta peräisin olevan tanssin, soitti Nedyalko Nedyalkov kavalillaan, minkä jälkeen yleisö puhkesi spontaaneisiin riemuhuutoihin istuttuaan siihen asti kohteliaan pidättyväisenä.

Laulajista ranskalaisella Marc Mauillonilla oli upea äänimateriaali. Israelilainen Lior Elmaleh vangitsi laulutavallaan, jossa suuta avataan tuskin lainkaan, ja jossa loputtomat melismoinnit heijastavat yhä vain uusia sointivärejä.

Viimeinen neljän laulun kokonaisuus sisälsi saman melodian arabialaisena, juutalaisena ja latinalaisena versiona. Ennen sitä Savall piti pienen puheen marraskuussa kuolleen vaimonsa, sopraano Montserrat Figuerasin muistolle. ”Sie war alles”, Savall tiivisti liikuttuneena ja käynnisti musisoinnin. Jonkin ajan kuluttua muusikot hiljenivät ja ilmoille kantautui kaunis naisen lauluääni. Se oli Figuerasin laulua samasta melodiasta. Ratkaisu tuntui sopivalta konsertin uskonnollis-maagiseen tunnelmaan: kuolleen laulajan äänite oli kuin katolisen pyhäinjäännöksen musiikillinen vastine, jonka avulla luodaan yhteys tuonpuoleiseen.

Voimakkaiden suosionosoitusten innoittamina muusikot esittivät vielä kaksi ylimääräistä, joista viimeinen oli juutalainen kehtolaulu, jotta Savallin mukaan ”voisitte nukkua hyvin”.

Maanantaina 23.4.2012 Konzerthausin suuren salin katsomo oli vain puolillaan yleisöä, sillä paitsi että kaupungin musiikkiyleisön liikkeitä on usein vaikea ennustaa, niin myöskään vanhan musiikin yhtye ”Accademia del piacerella” tai flamencolaulaja Arcángelilla ei vielä ole suurempaa kansainvälistä mainetta. Illasta muodostui kuitenkin polttelevan hieno seikkailu flamencon ja Välimeren länsibarokin ytimeen.

Matkassa oli toki myös rosoja, kuten epävireisyyttä ja tyhmänrohkeita taitteita, mutta tällainen riskinotto tuntuu sopivan lajin perinteeseen. Huikeita sooloja kuultiin flamencokitaristi Miguel Ánges Cortésilta ja loistavalta Enrique Solinisilta, joka kilpaili vanhemman mestarin kanssa pienen barokkikitaran kanssa. Hykerryttävä näky oli lyömäsoittaja Pedro Estevan, joka partoineen ja hiuksineen muistuttaa Gandalf-velhoa. Oli varsin sympaattista, kun hän keskittyneesti tanssitti rytmikapuloita tai marakasseja paksuissa sormissaan. Konsertin kohokohdaksi muodostui Estevanin ainokainen soolo, joka oli samalla mestarinäyte siitä, miten yleisön voi saada villiintymään soittamalla tamburiinia ja darrabukaa pianissimossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti