maanantai 12. maaliskuuta 2012

Tukholman-matkalla voi nähdä unettavaa oopperaa ja nauttia kalasta



Retki Tukholmaan tarjoaa klassisten nautintojen ystävälle paljon: hyviä kalaruokia, antiikkia ja vanhanaikaista oopperaa. Suunnitelmat uuden oopperatalon saamiseksi eivät tahdo muuttua todeksi, mutta kansainvälinen oopperatähti Birgit Nilsson kelpaa kyllä kuvaksi uusiin seteleihin. Kuuluisassa kalaravintolassa isoilla rahoilla on käyttöä.


Valtakuntamme entisen pääkaupungin Tukholman oopperatalossa vallitsee surullinen ilmapiiri. Auttamattomasti vanhentuneessa rakennuksessa työskentelevä väki on jo pitkään haaveillut uudesta talosta, mutta suunnitelmat eivät millään tahdo edetä. Parin viime vuosikymmenen ajan ruotsalaiset ovat joutuneet vierestä katsomaan, miten muihin pohjolan pääkaupunkeihin on noussut toinen toistaan hienompia oopperataloja.


Keväällä kuninkaallinen ooppera päätti korjata vanhan talon näyttämötekniikkaa niin, että se pysyisi käyttökuntoisena vielä parikymmentä vuotta. Remontin takia talo sulkeutuu ensi vuonna kolmeksi kesäkuukaudeksi ja sitä seuraavana vuonna neljäksi. Tauon aikana ooppera tekee kiertueita, ja Tukholmaan on sen ajaksi myös suunniteltu toisen näyttämön käyttöönottoa.

Tiistaina 6.3.2012 vierailin katsomassa Kuninkaallisen oopperan vanhaa tuotantoa Pjotr Tšaikovskin Patarouvasta. Dmitri Bertmanin ohjaus oli klassisesti toimiva, mutta paikoin unettava. Vanhentunut näyttämötekniikka paljastui taustalevyistä, jotka eivät millään olleet osua paikoilleen. Muutama vuosi sitten näin saman talon Jevgeni Oneginissa, miten luuripäisen näyttämömestarin oli tultava kesken esityksen lavalle tyrkkimään lurpsahtaneita pahviseiniä paikoilleen.

Kapellimestari Keri-Lynn Wilson teki hyvää työtä, samoin kuin laulajat Maxim Aksenov, flunssainen Marcus Jupither, Krister St. Hill, Ingrid Tobiasson ja Hillevi Martinpelto. Adolf Fredrikin musiikkiluokkien pikkulaulajat olivat reippaita ja taitavia.

Vanhan talon ongelmat ovat jo sitä luokkaa, että suurempia lavasterakennelmia vaativia Don Carlosia tai Tristania ei enää ole pystytty esittämään. Toivoa sopii, että suunnitelmat uuden Masthamnsoperan rakentamisesta pian konkretisoituvat. Sitä ennen Ruotsissa otetaan käyttöön uudet 500 kruunun setelit, joihin tulee sopraano Birgit Nilssonin kuva. Olisiko oopperatähden tuijotuksesta seteleissä apua?


Antiikin hinnat vaihtelevat eri puolella kaupunkia

Tukholman-matkalla tutustuin myös muihin klassisiin nautintoihin. Antiikinystävän kannattaa etsiytyä pois vanhasta kaupungista, jonka hinnat ovat muuta Tukholmaa kalliimmat. Tavanomaiset emaliset kalvosinnapit maksoivat siellä yli 800 kruunua, kun ne saa muualla runsaalla neljällä sadalla. Hauskoja liikkeitä on Odengatanilla Vasaparkenin luona, esimerkiksi ”Epok” (Odengatan 83), jossa on iso valikoima erilaisia kalvosinnappeja. Vanha rouva muistaa myös kehua asiakkaan tekemiä ostoksia sydämellisesti.

Hyvälaatuisia kauluspaitoja, taskuliinoja ja ammattitaitoista palvelua saa Ström’s-liikkeestä Kungsgatanin ja Sveavägenin kulmasta.

Kala maistuu Östermalmin kauppahallissa

Kaupunkivierailun lounaspaikaksi suosittelen Östermalmin kauppahallia, jonka tarjoilualueet täyttyvät heti lounasajan alettua. Varauksen teko on suositeltavaa, joskaan ei välttämätöntä. Ennen kahtatoista löytyi vielä tilaa kahdelle kuuluisan Lisa Elmqvistin kalaravintolasta. Pääsimme kahdeksan hengen pyöreään pöytään, jotka olivat ravintoloissa yleisiä 1800-luvulla.

Kokeilin matjeshaudutettua turskaa ja katkarapuhöystöä. Kala oli juuri niin erikoinen kuin ajatella saattaa, ja rapuihin oli tarttunut muovin makua. Seuralaiseni nauttimat ahvenfileet ja sienikastike vaikuttivat paremmilta. Loppulaskun aikaan tuli vahvistettua se, että kyseessä on yksi kaupungin kalleimmista lounaspaikoista. Yhdestä ruokalajista ja viinilasista täytyy maksaa noin 45 euroa. Kerran elämässä täytyy kuitenkin kokeilla kalakauppiasta, jonka asiakkaisiin kuuluu mm. Ruotsin kuningasperhe.


4 kommenttia:

  1. Onkohan herrasmiestoimittaja vieraillut jo Pietarissa tai Riikassa? Olisi mielenkiintoista lukea, mitä sieltä osuu silmään ja korvaan.

    VastaaPoista
  2. Kiitos vinkistä, Riiaan pitäisi päästä Wagnerin jalanjäljille. Pietarissa kävin, kun palvelin asevoimien soittokunnassa, mutta siitä on jo kauan aikaa. Muistan tuolta matkalta Pjotr-tupakan ja huonot oluet.

    VastaaPoista
  3. Kävinpä minäkin toissapäivänä Östermalmin kauppahallissa, ensimmäistä, mutta en viimeistä kertaa elämässäni, lounaalla. Sieltä löytyy sapuskaa monenlaista. Siinä lähellä Humlegårdsgatanilla on kenkäkauppa nimeltä Skoaktiebolag, josta poistuin laatikon kanssa...

    VastaaPoista
  4. Mukava kuulla, täytyy vierailla tuossa liikkeessä. Kukaan ei ole nurissut tämän blogijutun ensimmäisestä kuvasta. Se on ehkä turhankin huono vitsi.

    VastaaPoista