perjantai 30. maaliskuuta 2012

Tenori Topi Lehtipuu on ranskalaisoopperassa elementissään


Topi Lehtipuu ja Angelika Kirchschlager.
Kuva: Suomen Kansallisooppera / Raiko Häyrinen.

Keskiviikko 28.3.2012 oli monella tapaa merkityksellinen ilta: käytin ensimmäistä kertaa tänä keväänä puolikenkiä ilman kalosseja, ja näin elämäni ensimmäistä kertaa näyttämöllä Claude Debussyn (1862-1918) oopperan Pelléas ja Mélisande. Suurenmoista teosta esitetään yllättävän harvoin - tapasin näytöksessä monia oopperaentusiasteja, joille kerta oli ensimmäinen - jopa emeritus-musiikkitoimittaja Paavo Helistölle, joka kehui esitystä naulakoilla.

Mitä sitten kertoa Suomen Kansallisoopperan uudesta tuotannosta, ranskalaisen Claude Debussyn oopperasta Pelléas ja Mélisande? Paljonkin, mutta antakaa minun keskittyä muutamaan seikkaan.

Ensinnäkin ooppera toteutti tenori Topi Lehtipuun kauan odotetun vierailun kansallisnäyttämöllä. Monet ovat sanoneet, että Pelléasin rooli on hänen äänelleen liian matala. En itse kokenut sitä sellaisena, sillä voihan pasuunallakin soittaa matalalta. Lehtipuu kertoo seuraavansa paljon puheteatteria, mikä oli havaittavissa hänen roolisuorituksessaan, joka oli ihailtavalla tavalla omistautuva ja älyllinen, ehkä liiankin älyllinen. Paras kohtaus oli toisen näytöksen alussa, jossa Lehtipuu sai kirmailla Mélisandea esittäneen Angelika Kirchschlagerin kanssa. Lehtipuu on mielestäni tässä roolissa elementissään.

Sivuhuomautuksena mainittakoon, että Lehtipuu esiintyy huomenna television Kausikortti-ohjelmassa, jossa minulla on ilo haastatella häntä. Nauhoituksissa Lehtipuu kertoi anekdootin King James Biblesta (Raamatun englanninnos vuodelta 1611), jota kerrotaan William Shakespearen viimeistelleen. Psalmissa nro 46 neljäskymmenes kuudes sana alusta (ilman otsikkoa) on ”shake” ja neljäskymmenes kuudes sana lopusta on ”spear”. Käännöksen viimeistelyn aikaan Shakespeare oli 46-vuotias. Emme saaneet tätä yksityiskohtaa mahtumaan ohjelmaan, koska yhteys mahdollisen Shakespearen kautta Ben Jonsonin kautta Benjamin Britteniin vaikutti liian kaukaiselta. Yhteys Claude Debussyhin on vieläkin kaukaisempi, joten jättäkäämme King James Bible ja palatkaamme Pelléakseen.


Topi Lehtipuu ja Angelika Kirchschlager.
Kuva: Suomen Kansallisooppera / Heikki Tuuli.


Maurice Maeterlinckin symbolistiseen näytelmään perustuvan oopperan oli Kansallisoopperaan ohjannut, lavastanut ja valaissut Marco Arturo Marelli, talon pari kertaa aiemminkin käyttämä ohjaaja. Näyttämöllä oli oikealle kallistunut betoninpuhuva bunkkeri ja pohjalla ennätykselliset 30 000 litraa vettä. Näyttämötilanteet avautuivat verhojen ja esiripun yhteispelillä muistuttaen kameransuljinta. Valot olivat hyvin pelkistettyjä ja kauniisti tunnelman mukaan vaihtuvia. Mielikohtaukseni, toisen näytöksen ensimmäinen kohtaus, käänsi värityksen lämpimään kultaan - hieno ratkaisu!

Heti sen perään Marelli käytti lyhyttä sade-efektiä, joka oli täydellinen keksintö. Se vei ajatukseni suuntaan, jota aluksi kummastelin: japanilaiseen estetiikkaan ja wabi-sabiin. Siihen kuuluvat epätäydellisyyden, keskeneräisyyden ja katoavaisuuden ihanteet sekä intiimiys, maanläheisyys, epäsäännöllisyys, yksinkertaisuus ja vaatimattomuus. Pohdin mielleyhtymää syvemmin, enkä enää kummastellut: japanilainen estetiikka kumpuaa paitsi Marellin toteutuksesta, myös Maeterlinckin ja Debussyn symbolismista, joka ammentaa luonnosta, keskeneräisyydestä ja aistien ulkopuolisuudesta.

Marelli osasi käyttää vettä poikkeuksellisen hyvin: pari pärskykohtaustakin olivat musikaalisia, eikä vedellä tarvinnut jatkuvasti lotrata (kuten Andriy Zholdakin kamalassa Morbror Vanjassa). Myös muut esiintyjät olivat taitavia: Angelika Kirchschlager, François Le Roux, Lilli Paasikivi, Jussi Merikanto, Hannu Tuomi ja Mikko Franck. Basso Jyrki Korhosen ääni pörisi taas upeasti, mutta hän äänsi ranskaa italialaisittain - miksihän? Mia Heikkinen teki valloittavan roolisuorituksen Ynioldina.

Onnittelen Suomen Kansallisoopperaa hienosta teosvalinnasta ja esiintyjäkiinnityksistä. Debussyn teosta esitetään huhtikuussa kuusi kertaa.

Esityksen päätyttyä Helsingissä oli alkanut sataa.

Topi Lehtipuu esiintyy lauantaina 31.3.2012 klo 20.00 YLE Teeman Kausikortti-ohjelmassa. Ohjelman voi katsoa myös YLE Areenasta jälkikäteen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti