maanantai 26. maaliskuuta 2012

Skoklosterin barokkilinna herää kesäaikaan


Kuninkaansali. Kuva: Skoklostersslott.


Vuoden 1809 aluemenetyksen jälkeen moni linna jäi Ruotsin puolelle. Niissä vieraillakseen on ensinnäkin hankittava Ruotsin kruunuja ja toisekseen harjoiteltava kummalliseksi muuttuneen puheenparren ymmärtämistä. Kävin visiitillä Tukholman naapurissa sijaitsevassa Skoklosterissa, jota pidetään yhtenä merkittävimmistä eurooppalaisista barokkilinnoista.



Autonkuljettaja kertoo, että Skoklosteriin on helppo ajaa Tukholman keskustasta. Valitaan moottoritie ”E18” Osloon / Enköpingiin päin, miltä käännytään Skoklosterin kylttien mukaan oikealle. Matka-aikaa kuluu noin tunti: juuri sopivasti kuunnellakseen Johan Helmich Romanin (1694­–1758) säveltämä Drottningholmsmusiken.



Skokloster kohoaa ylväänä Mälaren-järven rannalla. Autiolla linnanpihalla minut vastaanottaa intendentti Gösta Sandell. Muita seremonioita ei ole, sillä linna avautuu yleisölle vasta toukokuussa.

Sandell availee lukemattomia lukkoja ja salpoja. Pääsemme lopulta upeaan Kuninkaansaliin, jonka seinillä on Ruotsin hallitsijoiden muotokuvia.

Sandell vetää verhoja ikkunoiden edestä, sillä maalauksia ja huonekaluja halutaan suojella auringonvalolta. Ikkunoita on kuulemma yhtä paljon kuin vuodessa päiviä. ”Tämä on hyvin vaikuttava rakennus. Ja tämän oli myös tarkoitus tehdä vaikutus”, Sandell kertoo.


Makuukamari. Kuva: Skoklostersslott.

”Rakennus on tyyliltään historiallinen. Jo rakennusaikanaan, 1600-luvun puolivälissä, siitä tuli luonteeltaan melko vanhanaikainen: suljettu nelikulmio kulmatorneineen. Sillä on kenties enemmän yhtäläisyyttä Vaasa-ajan linnoitusten kuin modernin barokkilinnan kanssa.”

Skoklosterin barokkilinnaa ovat hallinneet Wrangelin, Brahen ja von Essenin suvut. Yksi paikan erikoisuuksista on yläkerran suuri sali, joka on jätetty vuoden 1676 keskeneräiseen asuun. ”Emme aio rakentaa tätä valmiiksi, sillä tästä todella näkee, miten tällainen rakennus rakennettiin. Tänne sataa silloin tällöin vettä ja lunta sisään. Siksi pidämme lattioilla erilaisia hinkkejä. 1700-luvulla tätä käytettiin varastona.”



Keskeneräinen sali. Kuva: Skoklostersslott.


Voiko Skoklosteria vuokrata esimerkiksi hääjuhliin? ”Kyllä. Se on neuvottelukysymys, sillä suhtaudumme avoimesti kaikenlaisiin ehdotuksiin, jos haluaa illallisen, vastaanoton tai vastaavaa. Linnassa ei saa olla yötä, mutta vieressä sijaitsee majatalo."


Varuskamari. Kuva: Skoklostersslott.

Voisiko kruununprinsessa Estelle muuttaa tähän linnaan kun hänestä tulee täysi-ikäinen? ”Se on ensinnäkin mahdotonta. Tämä on valtiollinen museo ja vain pieni osa linnasta on lämmitetty. Kustannukset olisivat valtavat. En suosittelisi täällä asumista kenellekään.”


Linnan julkisivu. Kuva: Janne Koskinen.

Onko Skoklosterissa kummituksia? ”Olen ollut täällä myös iltaisin itsekseni, mutta en ole havainnut mitään. Puhutaan että Magnus Brahen makuuhuoneessa olisi jonkinlainen olento. Yleisesti ottaen tämä on luonteeltaan ystävällinen linna.”


Intendentti Gösta Sandell. Kuva: Janne Koskinen.

Hienostelua: Skoklosterin barokkilinna herää kesäaikaan. Keskiviikkona 28.3.2012 klo 11.00 Yle Radio 1:ssä ja sen jälkeen 30 vuorokautta YLE Areenassa.

Musiikit:
Kansansäv.: Kehrääjätyttö. La Capella Reial de Catalunya, joht. Jordi Savall.
Roman: Presto sarjasta Drottningholmsmusiken. Drottningholmin barokkiyhtye.
Jimenez: Allemande sarjasta Skoklostermusiken. Piteån barokkiyhtye.
Richter: Andante sonaatista nro 2 G-duuri. Pauliina Fred, Heidi Peltoniemi ja Aapo Häkkinen.
Almdahl: Sunnanvindvalsen. Anders Börje ja Radiotjänsts flickkör, joht. Nils Kyndel.
Mozart: Allegro assai pianokonsertosta nro 23 A-duuri. Mitsuko Uchida ja Clevelandin orkesteri.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti