maanantai 27. helmikuuta 2012

Suosittelen Coppéliaa ja jousikvartetteja Musiikkitalossa

Coppélia. Kuva: Suomen Kansallisbaletti / Sakari Viika.

Viikonloppuna näkemäni ja kokemani perusteella voin lämpimästi suositella paria helsinkiläistä kulttuuririentoa: Suomen Kansallisbaletin Coppéliaa ja Jousikvartetit Musiikkitalossa -konserttisarjaa.


Lauantaina 25.2.2012 Kansallisbaletissa sai ensi-iltansa Coppélian niin kutsuttu kakkosmiehitys. Ranskalainen Marc Ribaud oli tehnyt klassikkobalettiin riemastuttavan koreografian. Miljöö oli siirretty 1900-luvun alkuun, elokuvaaja Georges Mélièsin studioille Pariisin lähelle. Baletissa tohtori Coppélius nähdään Mélièsin hahmossa ja nuoret rakastavaiset ovat näyttelijöitä elokuvastudiolla.

Päärooleissa tanssineet Wilfried Jacobs, Petia Ilieva ja Frans Valkama tekivät suuren vaikutuksen, minkä lisäksi näyttämö vilisi erilaisia toinen toistaan herkullisempia sivuhenkilöitä. Esimerkiksi Swanildan neljä ystävää olivat kerrassaan valloittavia kujeilijoita.

Esitys tulvi valoa, iloa ja liikkeen kepeyttä. Léo Delibes’n musiikki sai Kansallisoopperan orkesterin ja veijarimaisen kapellimestarin Philippe Béranin innostumaan. Béran sai myös tanssijoiden kiitokset, sillä hän oli kuulemma pitänyt kiinni heidän tempoja koskeneista toiveistaan.

Kevään mittaan esitettävää balettia voi suositella myös nuorille. Havaitsin yleisön joukossa monta jopa alle kouluikäistä katsojaa, jotka istuivat silmät suurina paikoillaan. Mainio palvelu oopperalta ovat pienikokoisemmille katsojille tarjotut istuintyynyt. Väliajalle toivon kuitenkin vielä hattaranmyyntiä.

Huippukvartettien sarja siirtyi Musiikkitaloon

Helsinkiläisessä konserttielämässä paikkansa vakiinnuttanut ”Jousikvartetit Ritarihuoneella” on Musiikkitalon valmistumisen myötä siirtynyt Musiikkitalon Camerata-saliin. Olin aluksi epäileväinen, sillä olin kovin tykästynyt Ritarihuoneen 1800-lukuiseen miljööseen ja akustiikkaan.

Sunnuntaina epäilykseni taittuivat, sillä Musiikkitalon Camerata-sali tarjosi Cremona-kvartetin konsertille erittäin keskittyneen kuuntelukokemuksen. Sali on ruma, mutta (outoa kyllä) se luo hartaan tunnelman.

Alkunumerona kuultiin Silvia Colasantin ”...di tumulti e d’ombre”, joka oli muiden teosten seurassa melkeinpä vanhanaikaista ilmaisua. Beethovenin Serioso-kvartetin yhtye soitti hämmentävän energisesti. Ensiosan fortissimoista tuli lähes perkussiivisia eleitä, eikä jouhisamettiin päässyt painautumaan edes hitaassa osassa. Schumannin A-duuri-kvartetossa kvartetti puhkesi kukkaan ja eri karakterit saivat punnitun ilmiasun.

Cremona-kvartetin erikoinen sointi- ja tulkintakulttuuri toi kiintoisan lisän tähän huippukvartetteja esittelevään konserttisarjaan. Sali oli nyt aivan täysi, joten vaikuttaa siltä, että musiikkiyleisön jousikvartettinälkään on saatu tarpeellista helpotusta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti