keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Kiitospuhe Pohjola-Baltia-seminaarissa Tallinnassa


Musiikkitoimittaja Janne Koskisen kiitospuhe Yleisradioyhtiöiden Pohjola-Baltia-seminaarissa Tallinnassa 4.2.2012.


Teidän ylhäisyytenne, Arvoisa päätoimittaja Teder, Hyvät kollegat Islannin, Latvian, Liettuan, Norjan, Ruotsin, Tanskan ja Viron yleisradioyhtiöistä.

En voi sanoin kuvata, miten otettu olen ollut saadessani osallistua tähän suurenmoiseen konferenssiin. Tunnen ääretöntä kiitollisuutta ja imartelua vietettyäni aikaa kaltaistenne ammattilaisten seurassa. Työmme taidemusiikin ilmiöiden parissa on tärkeää kansojemme hyvinvoinnin, kulttuurisen pääoman ja yhteisyyden ylläpitämiseksi ja kasvattamiseksi.

Onnentoivotukset teille, kunnioitettu päätoimittaja Teder, jonka presidentti Toomas Hendrik Ilves keskiviikkona nimitti Valkoisen Tähden ritariksi. Valgetähe-kunniamerkin moiréekuvioitu punainen nauha ja sen kullattu hopeatähti valkoemaloituine keskuksineen kuvastakoot sitä tärkeää työtä, jota Viron taidemusiikin eteen teette.

Voitte kantaa tähteä ylpeänä myös siitä, miten tavattoman osaavaa ja rakastettavaa henkilöstönne on. Olen hyvin kiitollinen muun muassa siitä, miten hyvää opastusta sain virolaisen teepussin käytössä. Ja kuten olemme havainneet, lämpimälle teekupilliselle on ollut tarvetta näinä kirpeinä pakkaspäivinä.

Seminaarimme aihe, sosiaalinen media, on vasta kehityksensä alkuvaiheessa. Monensuuntaisen kommunikaation tarve nousi mieleeni perjantai-iltana, kun todistimme kauniissa Estonia-konserttisalissa ylikapellimestari Neeme Järven johtaman Johannes Brahmsin toisen sinfonian esitystä. Miten tärkeää onkaan, että johtaja on jatkuvassa yhteydessä joukkojensa toimintaan. Finaalin kenraalipaussit eivät luo dramaattista huippukohtaa, jos kapellimestari ei puoleen tuntiin mennessä ole saanut muusikoihinsa yhteyttä. Samalla tavalla journalistin tulee olla jatkuvasti tietoinen yleisöjensä käyttäytymisestä ja heidän antamistaan impulsseista.

Nykyjournalismin vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ei tule aliarvioida. Tervetuliaisillalliselta muistan elävästi, miten taitavasti tekin herra Fage-Pedersen, innostitte minua maistamaan sipulihilloa. Illan aikana minulle onneksi selvisi, että keskiaikainen ruoka tarkoitti keittiön noudattamaa tyylisuuntaa, ei ruoka-ainesten ikää.

Kiitän myös teitä, arvoisa kollega Annika Kuuda, inspiroivasta seurasta Eesti Kunstimuuseumissa Kumussa. Taiteilija Kaido Olen epävakautta kuvastavat suurtyöt ja Šarunas Saūkan hillittömät kompositiot tekivät meihin molempiin lähtemättömän vaikutuksen. Niiden edessä voi kokea myös journalismin pienuuden - sen tosiasian, että tiedonvälityksen tuottamat elämykset jäävät joka tapauksessa arkisemmiksi kuin mihin vaikkapa liettualaisen nykytaiteen saavutukset voivat yltää.

Hyvät kollegat, katsoessani huomenna autolautan ikkunasta etääntyvää Tallinnan kaupunkia, se on muuttunut. Sen kujille ja kaduille ovat jääneet kauniit muistot teistä, ja sen hälyssä voi kuulla pohjolan valoa. Meistä tuli osa kaupunkia, kaupungista tuli osa meitä. Kiitoksia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti