tiistai 21. helmikuuta 2012

Epävirallinen vierailu Viron parlamenttiin

Viivika Okspuu tuntee Toompean linnan.

Sain päähäni järjestää itselleni epävirallisen vierailun Viron parlamenttiin, joka sijaitsee yhdessä Tallinnan erikoisimmista rakennuskokonaisuuksista. Vaaleanpunaisen, 1700-luvulta peräisin olevan julkisivun taakse kätkeytyy historian kerrostumia keskiajalta saakka. Parlamentti eli Riigikogu kokoontuu maailman ainoassa ekspressionististyylisessä parlamenttisalissa.

Oppaanani Toompean linnassa toimii Viivika Okspuu. Rakennuksen kaunein paikka on Valkoinen sali, joka kylpee valossa. Viron hallitus piti siellä aikanaan istuntonsa, mutta elokuussa 2000 se muutti Stenbockin taloon Toompean kukkulan toiselle laidalle. ”Nykyään sali on edustussali ja siellä pidetään kaikenlaisia kokouksia ja jaetaan palkintoja”, Okspuu kertoo.

Salin erikoisuus on valtava tadžikistanilainen matto, pinta-alaltaan seitsemän kertaa yksitoista metriä. Käsityönä vuonna 1986 tehty matto on Viron suurin ja se painaa noin neljäsataa kiloa. ”Matto maksoi noin 40 000 ruplaa, eli suurin piirtein neljän Volga-henkilöauton verran. Se tuotiin tänne erikoislentokoneella.”

Valkoinen sali ja Viron suurin matto.

Kaunista käytävää pitkin kävellään parlamentin istuntosaliin. Sisään astuessamme kohtaan lepoa ja rauhaa huokuvan tilan. Syvänsiniset seinät, sitruunankeltainen katto ja tummat kalusteet ovat ainutlaatuisessa harmoniassa. Okspuun mukaan parlamentin istunnot sujuvat rauhallisesti. ”Me olemme pohjoinen kansa, että me olemme sellaisia rauhallisia. Sanojen kanssa on tietysti erimielisyyksiä. Tappeluja tässä ei ole ollut.”

Istuntosali.
Parlamentissa on nykyään 101 kansanedustajaa. ”Salissa on oikeastaan 120 paikkaa, kun ensimmäisen tasavallan aikana oli 120 kansanedustajaa. Muutamat paikat ikkunan vieressä ovat tyhjiä.” Parlamenttivaalit ovat joka neljäs vuosi. Keskellä korkeimmalla tuolilla istuu parlamentin puheenjohtaja tai yksi varapuheenjohtajista.

Toompean linnan korkein kohta on Pitkä Hermanni -niminen torni, joka kohoaa 96 metriä meren pinnasta. Tulemme paikalle juuri sopivasti lipunlaskun aikaan. Vartija Hillar Lei on vastannut lipunnostoista ja -laskuista kolmen vuoden ajan. ”Jos nousee portaat liian nopeasti, voi korkeuksiin päästyä huimata”, Lei kertoo. Hänen mielestään parhaat vuodenajat Tallinnan ihailulle ovat kesä ja talvi. ”Näkymät vanhaan kaupunkiin päin ovat kaikkein kauneimmat. Mutta myös Eläintarhan suuntaan, Rocca al mareen.”


Viivika Okspuu ja Mall Oja Pitkän Hermannin huipulla.

Hienostelua YLE Radio 1:ssä keskiviikkona 22.2.2012 klo 11.00 ja sen jälkeen viikon ajan YLE Areenassa.

Musiikit:
J.S.Bach: ”Vergnuegte Ruh, beliebte Seelenlust” kantaatista nro 170. Magdalena Kozena ja Musica Antiqua Köln, joht. Reinhard Goebel.
Sibelius: Musette sarjasta Kuningas Kristian II. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste.
C.L. Lithander: Scherzo sonaatista C-duuri. Tuija Hakkila.
Ravel: Johdanto ja allegro. Yolanda Kondonassis, harppu, Joshua Smith, huilu, Franklin Cohen, klarinetti, Martin Chalifour, viulu, Wei-Fang Gu, viulu, Stanley Konopka, alttoviulu, ja Richard Weiss, sello.
Wagner: Wolframin laulu iltatähdelle oopp. Tannhäuser. Georg Ots ja Viron radion kamariorkesteri, joht. Neeme Järvi.
Saariaho: Talvitaivas teoksesta Orion. Orchestre de Paris, joht. Christoph Eschenbach.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti