tiistai 17. tammikuuta 2012

Nämä herrat tietävät kaiken vaakunoista

Wilhelm Brummer ja Antti Matikkala sekä Malm-suvun vaakuna,
 jonka Ruotsin kuningas vahvisti vasta vuonna 1974.
Suku oli aateloitu jo vuonna 1810, mutta
 vahvistaminen oli jäänyt tekemättä.
Olen usein suositellut työntekoa tuttavilleni, sillä työtehtävissä pääsee silloin tällöin tutustumaan mielenkiintoisiin ihmisiin. Näin kävi taas viime viikolla, kun ajauduin haastattelemaan kahta suomalaista heraldikkoa, tutkijatohtori Antti Matikkalaa ja filosofian maisteri Wilhelm Brummeria. Imponoivampaa ja sivistyneempää juttuseuraa en pitkiin aikoihin ollut saanut – edes 1800-luvun musiikintutkijoiden symposiumissa, puhumattakaan radion kuppilasta.


Tapasin herrat Kansallisarkiston holvissa, jossa he olivat purkamassa siellä esillä ollutta vaakunanäyttelyä. Sain valaistusta moneenkin vaakunoihin ja aatelisiin liittyviin kysymyksiin.

Ensinnäkin, rakas ystäväni Pärran on ollut oikeassa, kun hän on pitänyt kiinni kannastaan, että vaakuna on sitä hienompi, mitä useampi kypärä siinä on. Matikkala ja Brummer vahvistivat, että kolme kypärää tarkoittaa kreivillistä sukua, kaksi kypärää vapaaherrallista sukua ja yksi kypärä tituloimatonta sukua.

Jos kreivillisen suvun päämies on kreivi ja vapaaherrallisen suvun päämies vapaaherra, niin miksi sitten kutsutaan tituloimattoman aatelissuvun edustajaa? Vain arvonimellä ”herra”, mikä on hieman hämäävää, sillä nykyään kaikkia puhutellaan herroiksi olivat he sitten aatelisia tai ei. Maisteri Wilhelm Brummer on aatelinen herra, sillä hän polveutuu Suomen Ritarihuoneen suvusta nro 268. Monessa suvussa aatelisarvo periytyy kaikille pojille, mutta on myös sukuja, joissa sen saa vain vanhin poika. Niinpä aatelisten määrä voi edelleen jopa lisääntyä - riippuen syntyvien poikien määrästä. Aatelisarvot eivät Suomessa periydy naisten kautta. Ritarihuoneella on elossa olevia kreivillisiä sukuja 4, vapaaherrallisia 25 ja aatelisia 119.

Suomen Ritarihuoneen seinällä olevien vaakunoiden joukossa on sekä kaunottaria että vähemmän kunnioitusta herättävää vaakunataidetta, niin kutsuttua ”rappioheraldiikkaa”. Erityisen kiehtovia ovat ne aatelissuvut, joita ei koskaan introdusoitu Ritarihuoneelle. Suomessa elää ainakin yksi ruhtinatar, Britannian kuningashuoneen sukulaisia sekä puolalaisia siniverisiä, joita on turha etsiä Ritarihuoneen seinältä.

Matikkalalta ja Brummerilta ilmestyi viime vuonna SKS:n julkaisema kirja ”Henkilö- ja sukuvaakunat Suomessa”, joka on loistava perusteos harrastajille ja ammattilaisille. Kirjasta selviää mm. se, miksi Suomen presidentillä kannattaa olla oma vaakuna.




 
Vaakunoiden kiehtovaan maailmaan pääsee kuuntelemalla Hienostelua YLE Radio 1:ssä keskiviikkona 18.1.2012 klo 11.00. Sen jälkeen ohjelma on YLE Areenassa viikon ajan (hakusana Hienostelua).

Musiikit:

Händel: Saaban kuningattaren tulo oratoriosta Salomo. The Sixteen, joht. Harry Christophers.
Strauss: Tonava kaunoinen. Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. Daniel Barenboim.
Bacheler: Courante. Paul O’Dette.
Schubert: Sotilasmarssi. Black Dyke Mills Band, joht. Geoffrey Brand.
Haydn: Poco adagio ja muunnelmat jousikvartetosta op. 76 nro 3 ”Keisarikvartetto”. Angeles-kvartetti.
Mozart: Yön kuningattaren aaria oopperasta Taikahuilu. Florence Foster Jenkins ja Cosme McMoon.
Händel: Pappi Saadok Yrjö II:n kruunajaisiin. The Sixteen, joht. Harry Christophers.

1 kommentti:

  1. Congratulations to Antti and Wilhelm on their publication. They are excellent scholars -- if only I could read Finnish!

    VastaaPoista