tiistai 31. tammikuuta 2012

Mannerheimin kummitytär muistelee

Magdalena Castrén ja Mannerheimilta
saatu hopeapikari.

Suunnittelen tuttavani kanssa tyylikkäitä illallisia suuren kulinaristin, vapaaherra Mannerheimin tapaan. Louhisaaren kartanon vesa oli kuuluisa siitä, miten hänen kutsuillaan nautittiin niin koti- kuin ulkomaan parhaita herkkuja. Kuullakseni silminnäkijän kokemuksia lähdin tapaamaan Mannerheimin kummitytärtä Magdalena Castrénia. Kesäkuussa 1937 Castrén oli läsnä marsalkan 70-vuotisjuhlien yksityisvastaanotolla Kaivopuiston huvilalla.

Helsinkiläisessä palvelutalossa minut ottaa vastaan rouva, joka on löytänyt mielipaikkansa salin antiikkisohvalta. Se on huonojalkaiselle riittävän korkealla, sen edessä on televisio ja viereen on kasattu tarpeellista lukemista.

Aluksi Magdalena Castrén ujostelee suomen puhumista. Kerron, että se vaikuttaa sujuvan oikein hyvin. Castrén osaa kahdeksaa kieltä. Niiden joukossa on myös Paraguayn alkuperäiskieli guaranì, joten suomi ei ole sen rinnalla ylittämätön haaste.

Aluksi Castrén esittelee minulle Mannerheimilta lahjaksi saamansa hopeisen pikarin. Se on kunniapaikalla olohuoneessa marsalkan kuvan vieressä. Pikariin on kaiverrettu teksti ”Till min guddotter Sigrid Magdalena Mandelin från G. Mannerheim”.

Tiikerinhammas rintaneuloineen.

Hopeapikarin ohella Castrén sai Mannerheimilta talvisodan alkamispäivänä toisen lahjan, tiikerinhampaan, joka on peräisin Intian-matkalla kaadetusta tiikeristä. Sitä Castrén on kantanut monessa juhlassa – aikanaan erityisesti lottapuvun rinnassa.

Mannerheimin tarjoamista ruoista tai juomista Castrénilla ei ole tarkempaa muistikuvaa. Luemme Kaivopuiston illallisilta peräisin olevaa illalliskorttia, jossa mainitaan venäläinen kournik (курник, kanapiiras), kala sandre à la russe (kuha), salade de concombre (kurkkusalaatti) ja suklaakakku. Yleensä aterialla oli aluksi keitto, sitten kalaruoka, liharuoka, keventävä kasvisruoka, jälkiruoka ja kahvi. Viineistä Mannerheim suosi St Emilionin punaviinejä. Saksalaisista suosikkeja olivat Reinin, Moselin ja Frankenin alueen viinit.

Mannerheim oli tarkka kukkakoristeista ja plaseerauksesta. Lisäksi hän kehitti savustusuunin, josta kala saatettiin tuoda suoraan pöytään. Kotoisten herkkujen lisäksi Mannerheim tunsi erikoisuudet, kuten palmunsydämet, joita hän tilasi Tukholmasta.

Kaivopuiston huvilassa pidetyt 70-vuotispäivät tekivät 15-vuotiaaseen Magdalenaan vaikutuksen. ”Hän seisoi hallissa, ja molemmat tyttäret olivat siellä. Vanhempi tytär Anastasia, joka oli ollut karmeliittanunna, pääsi paikalle koska hänen terveydentilansa oli niin huono. Marskilla oli ratsuväen puku: luurankotakki ja punaiset housut”, Castrén kertoo.

Kerran Castrén näki Mannerheimin raivostuvan Mannerheim-liiton toimistossa Annankadulla. Mutta hän tyyntyi heti kun huomasi Magdalenan. ”Hän oli aika temperamentikas. Ei mikään kylmä-Kalle”, Castrén nauraa.

Magdalena Castrén vietti kesiä 1920-luvun lopussa Mannerheimin seurassa Hangossa. Keskuspaikkana oli kahvila De fyra vindarnas hus, mutta sen tarjonnasta Castrénilla ei ole muistikuvia.



Magdalena Castrén polveutuu äitinsä puolelta Wrede af Elimän suvusta. Hänen äitinsä oli vapaaherratar Sigrid Eleonora Pauline Wrede af Elimä, ja Castrénin yli 20 kummisedästä seitsemän oli vapaaherroja: hänen äidinisänsä, viisi enoaan sekä Mannerheim.
Castrén toimi sotien aikana Lottana ilmavalvontatehtävissä. 50-luvulla hän työskenteli Mannerheim-museon palveluksessa. Diplomaatintyö vei Castrénia eri puolille maailmaa, kuten Buenos Airesiin, Washingtoniin ja Ankaraan. Hänen puolisonsa suurlähettiläs Klaus Castrén kuoli vuosi sitten.

Yksi Castrénin enoista, vapaaherra Sten Goddert Wrede eli Goddy, tunnettiin yhtenä aikansa hienoimmista herrasmiehistä. Alma Söderhjelm kirjoittaa muistelmissaan, että Goddy Wrede oli Pariisin elegantein pariisilainen heti Nils Dardelin jälkeen.

Arrajoen kartanossa Goddy-eno tutustutti nuoren Magdalenan tulevaan mieheensä. Huonon puhelinyhteyden takia kartanolla luultiin, että Goddy-eno tulee hevosen, häst, kanssa, vaikka hän tarkoitti tulevansa vieraan, gäst, kanssa.

Suurlähettiläs Klaus Castrénista tuli maamme johtava kunniamerkkialan vaikuttaja. Antti Matikkala kirjoittaa artikkelissaan (Numismaattinen aikakauslehti 2/2011, 53–57), miten Castrén kantoi suurristejään länsieurooppalaiseen tapaan: katkaistu olkanauha oli kiinnitetty frakkiliiveihin, jotka oli teetetty lontoolaisessa Hawes and Curtis -vaatturiliikkeessä. Sen asiakkaaksi Castrén pääsi juuri Goddy Wreden ansiosta, sillä asiakkaaksi pääsemiseen vaadittiin jonkun aiemman asiakkaan suositus.

Goddy avioitui äveriään perijättären kanssa ja laivasi Arrajoen kartanoon Rolls Roycensä sekä autonkuljettajansa. Magdalena ajeli Rolls Roycen kyydissä usein Hankoon ja oli läsnä monissa juhlissa, joissa kävi merkkihenkilöitä Noël Cowardista lähtien. Coward ihmetteli, kun pieni Magdalena imeskeli kovaäänisesti rapuja.

Magdalena Castrén opiskeli Sibelius-Akatemiassa laulunopettajaksi. Musikaalisesti suuntautuneita olivat myös hänen äitinsä ja nuorin enonsa Otto Magnus. Castrénin sisko Mary Mandelin-Dixon avioitui kapellimestari Dean Dixonin kanssa.

Castrén täyttää perjantaina 90 vuotta. Päivässä hän ei näe juhlan aihetta. ”En aikonut juhlia. En tiedä jos elän”, hän sanoo.



Hienostelua: Mannerheimin kummitytär muistelee YLE Radio 1:ssä keskiviikkona 1.2.2012 klo 11.00 ja sen jälkeen viikon ajan Areenassa.

Musiikit:
Bach: Presto Brandenburgilaisesta konsertosta nro 4 G-duuri. Bach-Collegium Japan, joht. Masaaki Suzuki.
Elgar: Katkelma sinfoniasta nro 1 As-duuri. Baltimoren sinfoniaorkesteri, joht. David Zinman.
Scarlatti: Sonaatti C-duuri. David Russell.
Mahler: Adagietto sinfoniasta nro 5 cis-molli. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste.
Engel-Berger: Seemannschoral Berliinin Karussell-kabareen ohjelmistosta. Hugo Fischer-Köppe orkestereineen.
Wagner: Katkelma oopperasta Valkyyria. René Pape ja Berliinin valtionorkesteri, joht. Daniel Barenboim.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti