maanantai 19. joulukuuta 2011

Matti Klinge kertoo Hienostelua-ohjelmalle päiväkirjan pitämisestä


Professori Matti Klinge. Kuva: Laura Malmivaara.

Olen pitkään ajatellut tarvitsevani apua päiväkirjani tason kohottamiseen. Ongelmana on ollut se, että päiväni ovat olleet pitkästyttäviä. Joutilaiden tuttavien kanssa vietetyt pitkät lounaat, torstaikonsertit ja ihmissuhteet, jotka rikkoutuvat viimeistään viikon sisällä, ovat olleet liian tylsiä aiheita ylöskirjattaviksi.


Läksin kysymään neuvoa Suomen johtavalta herrasmieheltä, professori Matti Klingeltä, joka on pitänyt päiväkirjaa poikavuosista saakka. Tänä syksynä ilmestyi hänen julkisen päiväkirjasarjansa 13. osa nimeltä ”Tanskan sää”.

Klingen kohtaamista jännitin enemmän kuin mitään muuta ikinä. Matti Klingen olemus ja oppineisuus asettavat kovat vaatimukset kenelle tahansa dandylle. Klingestä huokuu ”itsevarmuuden loistava luonnollisuus”, avoimuus ja suorapuheisuus sekä kyky erilaisiin tunnetiloihin.

Hän osaa täydellisesti ranskan kielen, rakastaa kauniita esineitä ja maisemia ja osoittaa kohteliaisuutta naisille. Vuosikymmeniä kestänyt karriääri historioitsijana on vertaansa vailla.

Lyhyen kävelyn jälkeen olin perillä upeassa Jugend-talossa. Sen ensimmäisessä kerroksessa sijaitsevan residenssin ovella minut otti vastaan professori itse, mukavan oloisessa arkipuvussa.

Eteisen piirongin päällä oli vielä marketista ostettu päärynälaatikko, jota professori hajamielisesti siirteli näkyvistä. Kirjastohuoneen sivupöydällä lepäsi puntillinen sukkia ja parsinneuloja. ”Nämä muistuttavat minua kotitöistä”, professori tuhisi ja siirsi byykit sivuun. ”Plaseeratkaa te”, hän jatkoi. Päärynöiden ja sukkien vallaton esilläolo rentoutti tunnelman, hengitykseni tasaantui ja pystyin aloittamaan haastattelun.

Päiväkirja on seurannut Klingen elämää kouluvuosista saakka. Hän on lukenut paljon muiden kirjoittamia päiväkirjoja, ja suosittelee sellaisen pitämistä oppilailleen. ”Olin keskeisesti mukana kun presidentti Paasikiven päiväkirjat julkaistiin”, Klinge kertoo. ”Silloin minullekin selvisi paremmin, että päiväkirja on ajattelun väline. Sillä on myös kasvatuksellista ja moraalista merkitystä. Elämänhallinnan kannalta ihminen voi päiväkirjansa avulla miettiä, onko hän saanut riittävästi jotain hyvää aikaan. Onko hän sortunut ajan tuhlaamiseen tai muihin paheisiin.”

Keskustelu ajautui alakuloisiin mietelmiin, kun Klinge paljasti käyneensä viime aikoina läpi koulu- ja ylioppilasaikaisia päiväkirjamerkintöjään.

”Ei se ole niin ongelmatonta, kuin voisi luulla. Toisaalta se on tuttua, toisaalta aika yllättävää. Joutuu pohtimaan tätä nuorta ihmistä, jolla on sama nimi kuin minulla, olenko se minä ja voinko kehua ja moittia häntä nyt tässä.”

Klinge sanoo, että hänelle tulee aika vähän mieleen asioita, jotka tekisi nykyään toisin. ”Voi ajatella, että jos olisin lähtenyt tuolle ja tuolle uralle niin olisi käynyt toisin. Luulen että se ei ole kovin hyödyllistä ja tarpeellista, koska ei ole toista toteutunutta mahdollisuutta. Minulla oli sellaisia pohdintoja, että olisin yliopiston sijasta aikanaan hakeutunut Ateneumiin ja ruvennut taidemaalariksi. On täysin mahdotonta spekuloida, kuinka hyvin olisin onnistunut sillä alalla.”

Hienostelua: Jouluvieraana Matti Klinge YLE Radio 1:ssä tiistaina 20.12.2011 klo 10.00 ja lauantaina 24.12.2011 klo 9.05.

Musiikit:
Delftin Nieuwe Kerkin kellosävelmä.
Ranskalainen kansansävelmä: Kolmen kuninkaan marssi. Helsingin Suomalaisen Yhteiskoulun lapsikuoro, joht. Heikki Saari.
Tshaikovski: Makeishaltijattaren tanssi baletista Pähkinänsärkijä. Saint Louisin sinfoniaorkesteri, joht. Leonard Slatkin.
Hering berliiniläisen kansansävelmän mukaan: Morgen Kinder wird's was geben. Wiener Sängerknaben, joht. Uwe Christian Harrer.
Merula: Hengellinen kehtolaulu (Canzonetta spirituale sopra la nanna). Montserrat Figueras ja Hesperion XXI.
Ruotsalainen kansanlaulu: Staffansvisor. Tukholman Adolf Fredrik -koulun poika- ja tyttökuorot, joht. Jan-Åke Hillerud ja Bo Johansson.
Simeone-Onorati-Davis: Der Trommelmann. Marlene Dietrich.
Ranskalainen kansansävelmä: Il est né le divin enfant. Lontoon kuninkaallinen filharmoninen orkesteri, joht. John Rutter, Anne Sofie von Otter, mezzosopraano, Ulf Forsberg, viulu, Markus Leoson, marimba, Georges Schmitt, panhuilu, Bernard Struber, urut, ja Roberto Alagna, tenori.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti