perjantai 4. marraskuuta 2011

Hienostelua 10: Isänpäiväpöytään katetaan munasakset ja muskottiriivin


Professori Per-Edvin Persson ja englantilaiset munasakset.

Ajatukseni ovat tulevassa isänpäivässä, jonka juhlallisuudet minun pitää järjestää kotonani. Sitä varten kävin tapaamassa Heurekan johtajaa professori Per-Edvin Perssonia, joka omistaa monta kiinnostavaa hopeaesinettä.


Professori Perssonin keräilyharrastuksen periaatteena on se, että esineillä on käyttöä. Tässä mielessä hän eroaa klassisesta herrasmiehestä, jonka harrastuksiin yleensä kuuluu jonkin täysin turhan asian kerääminen (kuten hukarien, sokerikkojen tai houkutuslintujen).

”Hyvin tärkeä elementti on pieni hopeinen kello, jota käytetään palveluskunnan kutsumiseen”, Persson aloittaa. ”Meillä sitä käyttää vain vaimoni.” Kutsuuko hän sillä teitä? ”Kyllä.”

Hyvät välineet tekevät aamiaisen

Isänpäiväaamiaiselle Persson kattaa englantilaiset munasakset. Ne ovat eräänlaiset typistetyt sakset, joiden terien sisäpuolella on pieniä teräviä piikkejä.

”Erittäin tehokas tapa keitetyn kananmunan käsittelyyn sen sijaan että yrittää epätoivoisesti iskeä sitä poikki veitsellä. Kun muna on tuossa, sen poikkasee ja nostaa pään, jolloin pääsee sisälmykseen kiinni”, Persson selostaa.

Toinen isänpäiväaamiaisen erikoisuus on hollantilainen munalusikka, jonka kärjessä on iso reikä. Sen avulla munan voi kalastaa kuumasta keitinvedestä.

Hollantilainen munalusikka.

Muskottiriipimellä voi viimeistellä peruna- ja juuresruoat

Aterian viehättävimpiin esineisiin lukeutuu muskottiriivin. Se on pieni metallinen rasia, jossa on teräksinen riivin ja sisällä muskottipähkinä.

”Kun haluaa lisätä muskottia ruokaan, ottaa muskottipähkinän esille ja sen jälkeen sitten raapii. Näitä alettiin tehdä Englannissa 1700-luvulla. Aidot 1700-luvun riipimet alkavat olla hinnakkaita, mutta Hollannissa valmistus on jatkunut. Siellä on käsittääkseni yksi hopeaseppä, joka teki näitä vielä viime vuosisadan vaihteeseen asti. Yleensä muskotti sopii hyvin perunaruokiin ja juureksiin, ja esimerkiksi porkkanakeiton kanssa se on aivan erinomaista. Se on oma sosiaalinen tapahtuma, kun muskottiriivin kiertää ympäri pöytää ja ihmiset käyttävät sitä.”

Tarpeellisia tarjoiluvälineitä:
ylhäällä vasemmalla juustorauta ja -napit.
Niiden alapuolella pari juustoveistä ja -haarukka.
Oikealla unkarilaiset haarukkapihdit
ja virolainen lehväkoristeinen oliivilusikka.

Miten kertoa hankinnoista vaimolle?

Kun joskus tulee ostaneeksi jonkin ylellisen turhakkeen, niin miten voi perustella ostoksen naisystävälle tai vaimolle, tai voiko sen tehdä salaa?

”Tuo on erittäin vaikea kysymys, johon en mieluiten vastaisi ollenkaan. Meillä on kyllä kotona välillä keskustelua näistä asioista. Jos nyt lähdetään siitä, että on avoin ja rehellinen suhde, niin silloin kyllä täytyy kertoa. Joskus voi vähän valita, milloin se tapahtuu: ei ole ehkä aina viisasta rynnätä ovesta sisään ja sanoa, ’kato kato mitä mä ostin’. Salailu ei varmaan ole suhteen eikä itsenkään kannalta hyvä asia.”

Maltillisesti hiotut kristallilasit eivät peitä viinien väriä.

Professori Per-Edvin Persson Hienostelua-ohjelmassa YLE Radio 1:ssä tiistaina 8.11.2011 klo 10.00 ja lauantaina 12.11.2011 klo 9.05.

Ohjelman musiikit:

Byström: Katrilli. Kuudennen kerroksen orkesteri, joht. Jukka Rautasalo.
Schubert: Musiikkia näytelmään Rosamunde. Chicagon sinfoniaorkesteri, joht. James Levine.
Scarlatti: Sonaatti E-duuri. Elina Mustonen, cembalo.
Mendelssohn: Molto allegro ed agitato pianotriosta nro 1 d-molli. Enrico Pace, piano, Leonidas Kavakos, viulu, ja Patrick Demenga, sello.
Noel Coward: The Stately Homes of England.
Nielsen: Allegro espansivo sinfoniasta nro 3. Radion sinfoniaorkesteri, joht. Jukka-Pekka Saraste.

2 kommenttia:

  1. miellyttävä tuttavuus. oikealla otteella ohjelman luonteeseen nähden. kuuntelin sitä, kun vein traktorilla lihakarjalle rehupaaleja. kiitos.

    VastaaPoista
  2. Järkyttävä snobi. Kuka tällaista ohjelmaa edes katsoisi?

    VastaaPoista