maanantai 3. lokakuuta 2011

Vierailu lontoolaisella yksityisklubilla


Näkymä Hurlingham Clubin Drawing roomiin.

Yksi Britannian hienoimmista yksityisklubeista on Hurlingham Club, jolle kuuluva laaja puistomainen alue sijaitsee aivan kaupungin keskustan kupeessa. Eräänä syyskuisena lauantaina minulle klubia esitteli sen kiinteistöjohtaja (Estate Executive) Stephen Powell.



Dining roomin katto.

Aidatulle alueelle saavutaan vartioidun ajoportin kautta, jolla jäsenten on esitettävä kulkulupa. Vastaan tulee klubilaisia tennismailat kainalossa. Ohitamme ruusutarhan ja David Wynnen veistämän delfiinisuihkulähteen. Eteen avautuu Thamesin luonnonlampi, jossa uiskentelee musta joutsenpariskunta. Pusikoissa elää villejä kettuja.

Klubin tunnuksena on kyyhkynen, jonka ampumisen ympärille toiminta aikanaan järjestyi. Nykyisin jäsenten käytettävissä on 42 tenniskenttää, minigolfrata, krikettikenttiä ja lämmitettyjä ulkouima-altaita. Kuusi- ja kymmenmilliset nurmet pidetään kunnossa 28 puutarhurin avulla.

Alue oli 1800-luvulla vieläkin isompi, sillä sodan jälkeen klubi möi kaksi hevospoolokenttää valtiolle, ja muutama vuosi sitten klubi luopui myös alueella sijaitsevasta elisabetiaanisesta pikkulinnasta. Silti tilaa riittää yli kuudentoista hehtaarin verran. Täyskasvuisia puita on yli 700, ja Thamesin rannalla on hyvä pengerrys purjehdustapahtumien seuraamista varten.


Päärakennus on peräisin 1700-luvulta.

Saavumme kauniiden korinttilaispylväiden eteen, jotka kannattelevat päärakennuksen päätykolmiota. Päärakennus on peräisin vuodelta 1760, ja sen neoklassinen pylväsjulkisivu valmistui 37 vuotta myöhemmin. Se on yksi harvoista Thamesin rannalla säilyneistä yrjönaikaisista huviloista. Upeat seinämaalaukset tulivat muutama vuosi sitten esiin, kun tarjoilija törmäsi niihin kärryjensä kanssa ja maalauksia peittänyt tapetti repeytyi.

Rakennuksen vasemmassa siivessä on Drawing room, oikealla Dining room ja keskellä ovaalihuoneessa Reading room. Astuessamme sisään kauniista lasiovesta vastaamme tulvahtaa tuoreiden liljojen tuoksu. Drawing roomissa sinitakkiset palvelijat järjestelevät sanomalehtiä; klubilaiset ovat syventyneet lukemiseen.


Polo Bar.

Dining room on tyhjillään, sillä suositumpi ruokailupaikka vaikuttaa olevan lasinen talvipuutarha Polo Bar, jossa näemme muutaman seurueen drinkeillä. Kuljemme pastellisävyin koristeltujen salien läpi ja tutkimme vielä bridge- sekä snookerhuoneet.

Vuonna 2004 vihityissä uusissa klubitiloissa voi tarjota juhlaillallisen 1100:lle vieraalle. Klubilla on toimintaa myös epäurheilullisille jäsenille: ilmoitustaululla mainostettiin ainakin viininmaistelua, London Sinfoniettan konserttia sekä bridge-, maalaus- ja cocktail-kursseja.


Drawing room.

Jäseneksi pääsyn odotusaika on nykyään 12 vuotta. Silloinkin pääsee vasta ”off-peak”-jäseneksi, jolloin käyttöoikeuden saa vain talvikaudeksi maanantaista perjantaihin. Vasta kymmenen vuoden lisäodotuksen jälkeen voi saada täysjäsenyyden. Jonossa on tällä haavaa 3500 ihmistä.

Vuosimaksu on yllättävän alhainen, 1250 puntaa, mikä on jopa vähemmän kuin monella lontoolaisella tennisklubilla. Ravintolan hinnatkin olivat kohtuullisia: vierailupäivänä kolmen ruokalajin illallinen ilman juomia maksoi 26,90 puntaa.

Klubin suojelija on Edinburghin herttua prinssi Philip. Jäsenyydessä on ainoastaan pari haittapuolta: Britannian entinen pääministeri Margaret Thatcher vierailee klubilla kahden viikon välein. Lisäksi paikkaa vaivaa Länsi-Lontoolle tyypillinen meluongelma, jatkuva lentokoneiden virta Heathrow’lle ja takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti