perjantai 23. syyskuuta 2011

Pianolegenda Maurizio Pollini esiintyi viileästi Berliinissä

Berliinissä syksyisin järjestettävä huippufestivaali Musikfest kuuluu jokavuotisiin matkakohteisiini. Maanantaina 19.9.2011 Philharmonien loppuunmyydyssä salissa maailmankuulu pianisti Maurizio Pollini soitti Mozartia ja Nonoa. Orkesterina oli Berliinin Staatskapelle ylikapellimestarinsa Daniel Barenboimin johdolla.

Avausnumerona kuultiin Mozartin pianokonsertto nro 25 A-duuri KV488. Ensimmäisessä, Allegro-osassa, Barenboim ja Staatskapelle tarjosivat verraten pidäteltyä sointia. Pollini aloitti osuutensa arkisesti ilman suurempaa emotionaalista latausta. Runsas kaikupedaalin käyttö etäännytti kuulijoita teoksen hienoimmista koruompeleista, ja hitaan osan kuuluisa teema oli vaarassa latistua jopa pitkästyttäväksi.

Mitään vuoropuhelun tapaista ei solistin ja orkesterin välille syntynyt. Dramaattisempia hetkiä jouduttiin odottelemaan finaalin Allegro assaihin saakka, jossa juopa viileän solistin ja oopperaorkesterin välillä kasvoi: Pollini ei lähtenyt mukaan Barenboimin esiin noitumiin sforzatoihin tai edes fortissimoihin. Tulkintaerot muuttuivat ehkä tahattomaksi draamaksi.

Jälkimmäisenä teoksena Pollini soitti vuonna 1990 kuolleen ystävänsä Luigi Nonon teoksen ”…sofferte onde serene…” pianolle ja ääninauhalle. Sen laaja-alaiset rekisteritutkielmat eivät tuntuneet innostavan Pollinia. Viileäksi jääneen esityksen nauhatoteutuksesta vastasivat André Richard ja Lounais-Saksan radion kokeilustudio.

Väliajan jälkeen Barenboim nostatti koko salin osoittamaan kunnioitusta edellisenä päivänä kuolleen kapellimestari Kurt Sanderlingin muistolle. Hiljaisen hetken jälkeen Staatskapelle ja Valtionoopperan kuoron naislaulajat esittivät Franz Lisztin Dante-sinfonian. Valtavan kokoinen orkesteri tarjosi Barenboimin johdolla suurenmoisen sointinäytelmän, jossa riitti näkymiä niin helvetistä kuin kiirastulestakin.

Ilta osoitti, miten vakava haastaja Staatskapelle on kaupungin ykkösorkesterin paikkaa pitäville filharmonikoille. Opernwelt-lehti on 2000-luvulla valinnut sen viisi kertaa ”vuoden orkesteriksi”.

Berliiniläinen konserttiyleisö osoitti jälleen levottomuutensa salamavalon, yskäkuoron, rapistelun ja kuiskuttelun muodossa. Ensimmäinen yskäisy osui täydelleen rytmissä Mozartin konserton solistin ensisävelelle.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti